Yet in Lag

Nyt ollaan reilu vuorokausi oltu "jalat maassa" ja ihan hyvalta tuntuu. Lento Melista tanne cold coastille oli koko reissun koettelevin patka. Ilma oli tuulinen ja kone tarisi ja pomppi pari tuntia. Takanamme kirkui pieni vauva ja edessa istui paikallinen adhdlapsi.. Omat kullannuppumme olivat varsin seesteisa heidan rinnallaan. Virgin Blue on halpalentoyhtio ja meininki oli edellisten lentojen viimeiseen hiottuun palveluun nahden erittain rentoa. Matkustamohenkilokunta oli niin letkeaa porukkaa etta turvallisuudentunnetta se ei liioin nostattanut. Onneksi emme nahneet lentajia..

Lomakohde oli hyvin pitkalle sita mita luvattiinkin. Huoneissa on tilaa ja kivat palvelut ihan lahietaisuudella. Rannalle on parisattaa metria ja kavimme siella iltakavelylla. Konsta mulahti rantaveteen pienen allon voimasta ja vasyitku tuli helposti. Pojat uivat jo eilen ekaa kertaa altaassa ja hinku sinne on kova jatkuvasti. Uimareissun jalkeen mentiin syomaan alueen ravintolaan ja ette voi kuvitella mita tapahtui.. Pojat soivat lasagnea ja ja Joni totesi etta kiva olla taalla Australiassa. Sen jalkeen noin minuutissa Konsta nukahti ruokapoytaan lusikka suussa ja saman minuutin aikana Joni simahti tuoliin. Naky oli monella tapaa epatodellinen. Vielapa kun Leo illalla nukahti kaljapullo kadessa voitaneen puhua kunnon jetlagista. (Vitsi kun en tieda miten taa sana kirjoitetaan )Kello oli paikallista aikaa n. 17.00. Mentiin klo 18.00 nukkumaan ja yolla yhelta herattiin pirteina koko porukka. Onneksi meliksilla saatiin uudestaan unen paasta kiinni ja kaikkien aikojen nukkumisennatyksen teki Konsta joka nukkui yhteensa 16 tuntia putkeen. Nyt ollaan oltu herreilla n. 8 tuntia ja taas vasyttaa mutta parempaan pain ollaan selvasti menossa.

Klo on 13.25 ja kirjoittelemme tata taalla kauppakeskuksessa joka on suurempi kuin elama. Kavelimme resortistamme tanne noin 2 kilometrin paasta. Rattaathan jaivat Franfurtiin lentoasemalle "by accident", lupasivat hotellille seuraavaksi paivaksi, mutta eipa ole nakynyt. Naista lupauksistahan on kokemuksia myos edellisilta reissuilta:) Pojat ovat kuitenkin aika kovia kavelijoita joten eihan tuo mikaan mahdoton katastrofi ole...viela. Pikkuhiljaa alkaa aikaerorasitus tuntumaan luonnolliselta olotilalta ja vaikka paa onkin alaspain taallapuolella maailmaa niin veri ei nouse paahan vaan jostain muusta syysta maailma "huojuu".