we had a dream...

Kotona ollaan! lentomatkat menivat loppuuun asti erinomaisesti ja olemme kaikki hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Katsoimme äsken uutisista vuoden vaihtumista Sydneyssä ja olo oli tosi etätodellinen-viikko sitten kaveltiin tuolla sillalla ja aistittiin jo vuoden vaihteen tunnelmia. Nyt räntäsateessa täällä muta silti onnellisina.

Tämä vuosi alkaa olla varttia vaille valmis ja mikäpä mukavampi tapa päättää se kun nostaa malja kotiintulon kunniaksi. Koko Pihlajarinne tuntui olevan meitä vastassa kun lasten raketit ammuttiin just kun ajoimme pihaan. Joni totesi etta kaikki ovat iloisia kun mä tulen takasin päiväkotiin. Nain varmasti on asia ja lapsen ilme omassa huoneessa kuukauden poissaolon jälkeen ei jätä kylmäksi. On kiva matkustaa mutta se ei tunnu miltään jos ei ole paikkaa mihin palata. On hieno huomata mitä koti molemmille pojille merkitsee vaikka välillä tuntuukin että se on paikka jossa arkena ehitään käydä nukkumassa.

Toivotamme kaikille oikein onnellista uutta vuotta 2008 ja uudenvuoden lupauksissa muistakaa: on oltava unelmia jotka voi toteuttaa , toiset ennemmin toiset myöhemmin. Tama matkamme Australiaan oli yksi pitkäaikainen unelmamme ja olemme onnekkaita kun saimme sen toteuttaa. Joten unelmallista uuuttavuotta viela kerran!!

T. Päivi, Leo, Joni ja Konsta

Hong kong-calling

Kiinassa ollaan. Lento lahti vahan myohassa mutta aikataulu saatiin kiinni ilmassa. Oli aikamoista kengurukyytia tuo lento menomatkaan verrattuna. Iso kone pomppi pari tuntia ja nukkuminen oli siksi hankalaa. Syotiin taas barbiateria ja sen jalkeen pojatkin simahtivat. Nukkuivat 4 tuntia ja sitten herateltiin aamupalalle. Vasymys alkaa nakya ja kuulua mutta nyt venaillaan taalla pari tuntia ja sitten megalennolle kohti Lontoota. taalla lentoasemalla on tosi hyva leikkipaikka joka saasta kaikkien hermoja. Vuoden viimeinen paiva on alkanut-kotisuomeen ehitaan ennen vuoden vaihdetta-toivottavasti!

See you!

from downunder to High Up

terve taas! Eilen oli KUUMA! koko paiva aamusta alkaen oli jarkyttavan kuuma. Parhaimmillaan oltiin jossain 38 asteessa ja miljoonakaupungin kaduilla lampoa ei paase pakoon muualle kuin......kauppakeskuksiin ja baareihin. Ulkona ei liikkunut juuri kukaan paitsi me koska pitihan lammosta myos nauttia. oltiin leikkipuistossa ja kaveltiin pikkumaratoni etsien lounaspaikkaa. Yleinen vitsimme on nykyaan etta puoliltapaivin aletaan puhumaan aaneen etta kohta voitais syoda ja siita noin kolmen tunnin paasta ollaan ruokapoydassa, milloin mistakin syysta. Mutta aina on syoty ja ihan ok ruokaa, italialainen keittio on vallalla taallakin ja se on yleensa se turvallisin myos lapsille. Tosin Joni on lopettanut syomisen lahes kokonaan ja kaikki keinot on kaytetty. jaljella on keino:syo jos haluat. katsotaan miten pikkumies kestaa matkapaivat. TOOOOOsi stressaavaa kun verensokerit on peikkona kokoajan. mutta pakko vaan antaa menna. Otan osaa kaikien "syomishairioisten" lasten perheiden aitien arkeen.

Eilen sitten hajaannuttiin kahteen porukkaan ja sain shoppailuserakseni konstan. han onkin varsin rauhallinen kauppakaveri kunhan evaat on kunnossa. Tosin nama vessatouhut on hieman taantuneet matkalla ja pissavahinkohan sattui tietenkin juuri kun aiti oli paassyt lastenvaatteiden aletankojen pariin. No minka kesa kastelee sen kesa kuivaa, tai pakko ostaa uudet vaatteet kun tarvitaan kuivat-( toimiva selitys itselle ja miehelle). Illalla lahettiin sitten viela ulos syomaan ja loydettiin kiva kreikkalainen ravintola. Sielta jatkettiin upeaa Southbankin rantabulevardia pitkin maailmanpyoralle johon miesvaki sai houkuteltua myos "jalkasarkyisen" aidin. Huikeat maisemat pimenevassa kaupungissa tuo sadan metrin korkuinen pyora tarjosi. Valokuvia otettiin paljon. Illalla taas pakattiin, talla kertaa tarkemmin koska sisaisilla lennoilla on sallittu nesteet ja muut mutta kansainvalinen lento on tietty taas supertarkka. kaikki ylimaaraiset purnukat heitettiin menemaan jotta painorajat saatii pysymaan kurissa. Ja paalle tietty kaikkein painavimmat vaatteet.

Tanaan herattiin sitten aikaisin kun huoneiden luovutus oli jo klo 10.00. Paivasta tulisi pitka koska lento lahtee 23.59. Kulutettiin aamupaiva puistokavelylla kun saakin sen salli. Kun jostain on aina pakko valittaa niin nyt valitan karpasista. niita on taalla kaupungeissa tosi paljon ja ne hyokkkaavat royhkeasti kaikkiin kasvoijen reikiin. Korvat ja nena ovat parasta aluetta ja syodessa saa olla koko ajan tarkkana ettei saa ylimaaraista proteiinia. Mutta tama murhe vaistynee huomenissa:) paatettiin viela vierailla melbournen aqvariumissa. Kaytiin vastaavassa jo kevaalla Lissabonissa mutta kylla tama down under- elainmaailma vaan jaksaa hammastyttaa pienta pintaliitajaa joka kerta. Mahtavia rauskuja ja haikaloja paasi katsomaan veden alle ja paivan luontokohde olikin tanaan meriaiheinen. Molemmat pojathan ovat pitaneet kadessaan jo krokkotiilin poikasta joten tamanpaivainen: kuka haluaa pitaa kadessaan meritahtea-kysely ei aiheuttanut eparointia. Rohkeiksi ovat pojat tulleet ja molemaat pitivat tuota oransssia limaista tahtea kadessaan.

Paatettiin sitten kuuden maissa lahtea kohti kenttaa elaen toivossa etta saadaan tsekattua tavarat sisaan ajoissa. tama Qantaksen palvelu ei ole tahankaan mennessa paata huimannut ja tanaankin sen taas totesimme. Pakaaseista paastiin eroon vasta 20.30 ja siihen asti pojat pitivat ylla sellaista rumbaa ettei ole ennen nahty. kaikki lomavasymys, jannitys ja odotus alkaa purkautua ja molemmat ovat aivan pitelemattomia. Nyt alkaa pelottaa ekaa kertaa miten takastulo onnistuu... Kello on nyt kohta kymmenen ja tunnin paasta noustaan Australian kamaralta ja suuntaamme kohti Hong kongia. Lentoaika sinne on n. 8h. Jos oltais jarkevia meijan pitais valvoa tuo eka lento mutta koska se on meijan rytmissa yo lienee se aika mahdotonta. Ainoa vaatimus on etta nukutaan samaan aikaan kun pojat. Tai ainakin yritetaan.. Jos emme paase koneelle enaa matkamme aikana kiitamme tassa vaiheessa kaikkia matkaamme seuranneita ja viesteilla muistaneita. Kuvia on n. 1300 ja videonauhaa 4h joten muisteltavaa on viela pitkakasi aikaa ja voimme kiusata kaikkia halukkaita jatkossakin:)Hei hetkeksi!

Wild West

Tanaan herattiin helteiseen aamuun. lampotila oli jo huikeat 30 astetta yheksan aikaan. Retkitarjonta on taallakin valtaisaa ja jo aikaisemmin oltiin ajateltu etta jollekin mennaan. Hinnat ovat vaan aika kalliita ja isossa porukassa liikkuminen ei houkuttele niinpa paatettiin valita tanaankin "Helin"-matkat eli Leon suuntavaisto kayttoon ja saastamme selvaa rahaa. Niinpa suuuntasimme rautatieasemalle ja lahdimme omatoimisesti junalla parin tunnin retkelle osavalion suurimpaan sisamaakaupunkiin Ballarattiin joka on kuuluisa kullankaivajien kaupunki. Siella oli kukkulalle museoitu aivan upea villinlannen tunnlemaa mukaeleva kaupunki 1800-luvun putiikkeineen, posteineen, lehtitaloineen yms. Paaasia oli tietty kullanhuuhdonnassa ja kullankaivuussa jota kaikki vieralijat saivat koettaa. Osallistuimme myos naytoksee jossa oli n. 300 ihmista ja siina eras herrasmies demonstroi kultaharkon valmistamista. Lopuksi han kysyi kuka yleisosta haluaisi pitaa 100 000 $ harkkoa kadessaan. Rekvisiitaksi han otti pyssyyn kateensa. Kuinkas ollakkaan -arvaatte ehka kenen kadessa harkko lopulta oli. Joni ja Konsta istuivat eturivissa koska tulimme sisaan naytokseen aivan viimeminuuteilla ja Joni oli se onnekas joka kohahdutti yleisoa pitamalla harkkoa sylissaan. Ei tainut arvata esiintyja etta taman pienen miehen vikkelissa napeissa harkko oli kaikkea muuta kuin turvassa:) Noh, onneksi pyssa ei kuitenkaa tarvittu vaan Joni luovutti aarteen suosiolla takaisin. Kavimme syomassa vanhassa saluunassa ja ruoka olikin ainoa joka oli talta vuosisadalta. Tarjoilijat ja koko kaupungin ihmiset olivat pukeutuneet ajan henkeen ja tunnelma oli hiottu viimeista piirtoa myoten vanhaan malliin. Ostettiin viela vanhanajan jatskit ja kaytiin hevosajelulla. Konstan paivan heitto oli hanen istuessaan hevosajurin vieressa ja katsoessaan hevosten silmalappuja: Hei, toi heppa kuuntelee i-podia. Vanhanajan lumous katosi yhta nopeasti kuin sita oli yrietty jarjestaa:)Takasin tultiin kultamuseon kautta ja parin tunin junamatka oli aika hankala vasyneiden villimiesten kanssa. Nukkuivat vahan ja junakin oli puolituntia myohassa joten ainekset soppaan olivat keitettyna.. Nyt ollaan viela kaupungilla ja taa kirjoittaminen on hankalaa kun taalla ei saa lapset olla ja myyja on muutenkin ihan "{_*&&^$%&*()*)(_). huomiseen!

Mel(Gibson), Mel(atoniini) vai Mel(bourne)?

Melbournepa tietenkin..No niin olemme olleet nyt yli vuorokauden Melbournessa...

Mutta palataanpa hieman ajassa taaksepain. Sydneyssa vietimme siis todella kivan jouluaaton joulupukkeineen ja jouluruokineen. Joulupaiva aukeni viileana Sydneyssa. Oli kuulemma kylmin joulupaiva kolmeentoista vuoteen. No 23 astetta ei nyt ihan jaatava ole mutta ihan tuollainen suomalainen kohtuulammin kesapaiva voi sita kuvailla parhaiten. Lahdimme junalla ja bussilla kohti erasta kuuluisaa hiekkarantaa eli Bondi-biitsia. Paikalliset menevat juhlimaan rannalle joulupaivana perinteisesti juomalla ja laulamalla jouluisia juomalauluja. Aika samanlainen kuin meidan pikkujoulumeininki. Katselimme tuota meininkia kummissamme tottuneena hartaaseen suomalaiseen jouluun. Ei olisi mitenkaan tullut mieleenkaan menna uimaan niin tottunut on jo n. 30 asteen lampoon. Pyorimme siella aikamme ja lahdimme kohti keskustaa takaisin. Soimme joulupaivan paateriamme ruhtinaallisesti McDonaldsissa. Loppuilta meni pakatessa ja valmistuttaessa siirtymaan Melbourneen.

Lento lahti eilen klo 11 kohti Melbournea ja kesti n. 1,5 tuntia. Nyt on tullut nahtya Singapore Airlinesin A380 eli ensimmainen superjumbo(jonka me havaitsimme jo kesalla Toulousessa) jo 3 kertaa livena. Kerran Singaporessa, kerran lensi Sydneyssa ohi ikkunamme(on kuvaa) ja Sydneyn lentoasemalla kun lahti kohti Singaporea. No laskeuduimme Meliin ja tulimme tilataksilla hotelliimme Medina Executiveen joka sijaitsee hyvalla paikalla keskustassa tai ihan kupeessa. Huoneistomme on 15. kerroksessa. Tuntuu kuin olisimme aivan maan pinnalla taas edellisen kampan jalkeen. Taalla oli alkaneet joulun jalkeiset alennusmyynnit ja se nakyi kun lahdimme tutustumaan ymparistoomme, keskusta oli aivan ammuttu porukasta. Olimme aika vasyneita ja kiukkuisiakin koko porukka varmaan matkapaivan rasituksista. Lisapiirre tuli siita kun Jon alkoi valittaa korvakipua. Jonihan oli jo aamulla ollut paremmassa kunnossa flunssan jalkeen. No... korvakipu siis alkoi ja mietittiin mita tehdaan. Paatettiin menna laakariin silta istumalta. Oli kuitenkin Nyrkkeilypaiva eli boxingday eli tapaninpaiva paikallisittain. Respa antoi ajoohjeen paivystavalle Silma ja korvakllinikalle. Sehan sijaitsi sitten 3 euron taksimatkan paassa kulman takana. Ilmoittauduttiin sisaan ja tiesinkin jo entuudestaan etta Suomalaiset saavat kayttaa Australian julkista terveydenhuoltoa aivan kuten he itse. No odotettiin siis paikallisen puolarmetsan odotus-salissa n. 1,5 tuntia ja paastiin laakarille. Lekuri sanoi etta tama johtuu siita virustaudista ja lentaminen aiheutti paineen nousun valikorvassa jonka laskutuminen aiheuttaa. Sanoi etta varautukaa kipulaaakkeilla aina ennen laskeutumista kun lennamme kotiin. Nukkumaan mentiin heti taman jalkeen ja herattiin tana aamuna taas uusin voimin ja iloisin mielin. Kun otin silituslaudan esiin niin Joni tokaisi etta mika tuo on? onko se surffilauta....?

Kiersimme ilmaisella ratikalla Cityn ympari ja katselimme vanhan raitiovaunun ikkunasta nahtavyyksien vyorya.

Maksullisen raitiovaunun kyytiin hyppasimme taman jalkeen ja matkustimme kohti St. Kildaa, joka on paikallisen vaihtoehtokulttuurin kehto. Alueella on mm. mielenkiintoisia vanhojen vatteiden putiikkeja, paljon mielenkiintoisia kapakoita ja ravintoloita. Minakin loysin yhdesta vaateliikkeesta pari paita itselleni. Taman jalkeen loysimme Melbournen Lunaparkin, eli linnanmaen. Joni ja Konsta ostivat rannekkeet ja pyorivat aikansa itsensa pyorryksiin pienimmille tarkoitetuissa laitteissa. Parin tunnin jalkeen otimme taas ratikan ja tulimme takaisin keskustaan jossa soimme pikkuillallisen Southbanksin kauppakeskustassa. kavelimme sitten kampille takaisin....

Merry X-mas from Sydney!

Meillakin alkaa joulutunnelma nousta kunhan paasimme tuolta jouluaaton ostoshel...tin sisalta pois. Pakkohan sinne oli menna, muuten joulu ei ole joulu...taallakaan. Saatiin joulutunnelmaa kohotettua pienilla jutuilla. Kaikille sinne Suomeen rakkaudella oikein hyvaa Joulua! Nauttikaa kiireettomyydesta! Ja pitakaa toisistanne huolta!




T: World Towerin Tontut

Manly and Womanly

Heippa! Eilen ei ehditty koneelle kun kuuntelimme paivan luontoaanta eli VISAA. Kavimme isossa kauppakeskuksessa ja siella meni todellakin koko paiva. Kerroksia oli loputtomasti samoin kuin hienoja kauppoja. Ostoksiakin tuli tehtya maltillisesti, koska odottelemme joulun jalkeisia alennusmyynteja Melbourneen. Loysimme mm. Marimekon tuotteita laajasti myyvan liikkeen. Molemmat pojat olivat kuumeisia eilen mutta jaksoivat hienosti (ehka juuri sen takia) mukana ostosnalkaisia vanhempia seuraten. Viihdykkeina mm. iPodi ja piirustuslevyt. Illalla lahdimme nalkaisina etsimaan matkaoppaassa mainittua Hard Rock Cafe Sydneyta mutta emme sita loytaneet. Kuulimme ohikulkijalta etta se on suljettu lopullisesti. Toisaalta loysimme Woollomooloo alueelta kivan Italialaisen ravintolan jossa oli tarjoilijana ruotsalainen mies joka osasi suomeksi mm. Kiitos! Poikia sai houkutella syomaan koska kipeita olivat.





Tanaan paistoi hienosti aurinko pilvettomalta taivaalta, mutta viilea tuuli laski lampotilan lahes "arktisiin" +22 asteen lukemiin. Lahdimme kohti Manlya joka sijaitsee n pulen tunnin lauttamatkan paassa Sydneyn keskustasta. Lautasta sai hyvan kuvan Sydneyn merialueista. Ja toden totta maisemiin ei ehdi viikossa kyllastya.
Saavuimme Manlyyn joka on paikallisetenkin suosiossa oleva Rantakyla pitkine ostoskatuineeen ja hienohiekkaisine rantoineen. Ranta oli todella taynna ihmisia
eika Joulustressista ollut taalla tietoakaan. Muutamissa kaupoissa soivat joululaulut. Joni oli tanaankin kuumeinen ja nukkui rattaissa iltapaivalla. Konsta voi jo paljon paremmin, vaikka muffinssia ei jaksanut syoda. Tultiin takaisin lautalla n. klo 17 ja mentiin kampille hieman lepaamaan. Nyt taas uusin voimin kohti kaupungin iloja.







P.S Konsta otti Aidista miehekkaasta nakokulmasta valokuvan....:-)




HYVAN JOULUN TOIVOTUS KAIKILLE BLOGIA LUKENEILLE MEILTA KAIKILTA!



Naihin kuviin, naihin tunnelmiin... Taalla Leo Helin, Sydney!