it's a wild world

Toisssapaivana oltiin siis siella Dremworldissa koko paiva. Lahettiin aamulla bussilla joka onkin ollut ihan kateva tapa liikkua kunhan jaksaa odotella helteessa pysakeilla ilman tarkkaa tietoa koska seuraava bussi tulee. Aikataulut ovat suhteellinen kasite mutta kuskit ovat tosi ystavallisia ja avuliaita. Ihmiset suhtautuvat lapsiin aika tylysti esim. busseissa. Paikkoja ei heru ja lapset joutuvat seisomaan ruuhkaisissa busseissa. Matkalla huvipuistoon Joni viihdytti itseaan rappaamalla kameralaukkuun rytmeja ja sanoittamalla uusia biiseja. No itse huvipuisto oli ihan kiva. Toki huvittelumme rajoittui sattuneesta syysta karuselliosastolle. Niita kuitenkkin riitti ihan kivoja mutta ei mitaan jarisyttavaa g-voimia koettelevia menopeleja. Lapset tykkasivat ja ilma oli hupipaivaan sopiva: Pilvista mutta tosi lamminta. Yksi henkinen katkeamispiste tuli meille aikuisille jonottaessamme paikallista Wiggles teema-ajelua. Semmoista virtuaalimatkaa jossa istuttiin isoon punaiseen autoon ja sitten auto liikkuis eri maailmoissa. Noh jonotus kestti 45 min ilmastoimattomassa aulassa. Paikalla noin sata ihmista. paatimme jonottaa looppuun kun olimme aloittaneetkin ja kun vihdoin paasimme itse asiaan totesimme etta n. 3min ajelu eri telkkariruutujen luokse EI kannattanut. Kyydista tuli turhautuneita aikuisia. Koko Gold coastista jaikin vahvasti mieleen amerikkalainen idylli jota tavoiteltiin monessa asiassa mutta joka kuitenkin jai jotenkin puolitiehen. Mika on aitoa Australialaista elamaa sen ehka tavoitamme talla matkallamme myohemmin. En haluaisi uskoa etta jenkkimeninki on muuallakinh yhta voimakasta.

Eilen sitten vietimme paivan kauppakeskuksessa ja loysimme pojille uudet uimalasit, mulle valttamattoman ja ehdottomasti tarpeellisen mekon, aurinkorasvaa, parit uimashortsit ja lihapullia. Illalla satoi luvatusti puolituntia ja aloitimmekin pakkaushommat ajoissa. Totesimme kylla etta laukkujen kanssa tekee tiukkaa kun kasimatkatavaraa ei voi eika tarvitse ottaa lyhyelle lennolle niin paljon kuin megalennoille. Ja raahaukseksi menikin varsinkin kun paatimme saastaa ja menna taksi-juna yhdistelmalla lentokentalle. Nyt kirjoittelen tata Brispanen kentalta ja odottelemme lennon lahtoa. Jatamme nyt kultarannikon taaksemme ja siirrymme parin tunnin lentomatkan paaahan pohjoiseen Cairnsiin. Luvassa on trooppisia tunnelmia, korkeita lampotiloja ja ennenkaikkea kosteutta. Kultarannikon saa oli meille oikein hyva. Aurinkoisia paivia oli puolet ja loput menivat turvallisen pilviverhon takaa paistatellen. Koko ajan kuitenkin juuri sopiva miellyttava ilma. Saa nahda miten kestamme ilmastonmuutoksen:)

Kaiken varalta olimme kaukaa viisaita ja pidamme rattaat nyt portille asti minimoidaksemme mahdollisuuden etta ne katoaisivat jalleen.

Oikein paljon kiitoksia viesteistanne. Niita on tosi kiva lukea ja odotellaan niita kovasti. Lomavasymysta ei viela ole ilmassa vaikka molemmat mina ja Leo olemmekin palanneet hetkeksi toihin oisin.. Ma nain unta etta mun piti tulla perjantaiksi toihin ja palata sitteen takas tanne... Etta ihan ei ole loma tehnyt tehtavaansa-viela:)