sunnuntai 30. joulukuuta 2007

from downunder to High Up

terve taas! Eilen oli KUUMA! koko paiva aamusta alkaen oli jarkyttavan kuuma. Parhaimmillaan oltiin jossain 38 asteessa ja miljoonakaupungin kaduilla lampoa ei paase pakoon muualle kuin......kauppakeskuksiin ja baareihin. Ulkona ei liikkunut juuri kukaan paitsi me koska pitihan lammosta myos nauttia. oltiin leikkipuistossa ja kaveltiin pikkumaratoni etsien lounaspaikkaa. Yleinen vitsimme on nykyaan etta puoliltapaivin aletaan puhumaan aaneen etta kohta voitais syoda ja siita noin kolmen tunnin paasta ollaan ruokapoydassa, milloin mistakin syysta. Mutta aina on syoty ja ihan ok ruokaa, italialainen keittio on vallalla taallakin ja se on yleensa se turvallisin myos lapsille. Tosin Joni on lopettanut syomisen lahes kokonaan ja kaikki keinot on kaytetty. jaljella on keino:syo jos haluat. katsotaan miten pikkumies kestaa matkapaivat. TOOOOOsi stressaavaa kun verensokerit on peikkona kokoajan. mutta pakko vaan antaa menna. Otan osaa kaikien "syomishairioisten" lasten perheiden aitien arkeen.

Eilen sitten hajaannuttiin kahteen porukkaan ja sain shoppailuserakseni konstan. han onkin varsin rauhallinen kauppakaveri kunhan evaat on kunnossa. Tosin nama vessatouhut on hieman taantuneet matkalla ja pissavahinkohan sattui tietenkin juuri kun aiti oli paassyt lastenvaatteiden aletankojen pariin. No minka kesa kastelee sen kesa kuivaa, tai pakko ostaa uudet vaatteet kun tarvitaan kuivat-( toimiva selitys itselle ja miehelle). Illalla lahettiin sitten viela ulos syomaan ja loydettiin kiva kreikkalainen ravintola. Sielta jatkettiin upeaa Southbankin rantabulevardia pitkin maailmanpyoralle johon miesvaki sai houkuteltua myos "jalkasarkyisen" aidin. Huikeat maisemat pimenevassa kaupungissa tuo sadan metrin korkuinen pyora tarjosi. Valokuvia otettiin paljon. Illalla taas pakattiin, talla kertaa tarkemmin koska sisaisilla lennoilla on sallittu nesteet ja muut mutta kansainvalinen lento on tietty taas supertarkka. kaikki ylimaaraiset purnukat heitettiin menemaan jotta painorajat saatii pysymaan kurissa. Ja paalle tietty kaikkein painavimmat vaatteet.

Tanaan herattiin sitten aikaisin kun huoneiden luovutus oli jo klo 10.00. Paivasta tulisi pitka koska lento lahtee 23.59. Kulutettiin aamupaiva puistokavelylla kun saakin sen salli. Kun jostain on aina pakko valittaa niin nyt valitan karpasista. niita on taalla kaupungeissa tosi paljon ja ne hyokkkaavat royhkeasti kaikkiin kasvoijen reikiin. Korvat ja nena ovat parasta aluetta ja syodessa saa olla koko ajan tarkkana ettei saa ylimaaraista proteiinia. Mutta tama murhe vaistynee huomenissa:) paatettiin viela vierailla melbournen aqvariumissa. Kaytiin vastaavassa jo kevaalla Lissabonissa mutta kylla tama down under- elainmaailma vaan jaksaa hammastyttaa pienta pintaliitajaa joka kerta. Mahtavia rauskuja ja haikaloja paasi katsomaan veden alle ja paivan luontokohde olikin tanaan meriaiheinen. Molemmat pojathan ovat pitaneet kadessaan jo krokkotiilin poikasta joten tamanpaivainen: kuka haluaa pitaa kadessaan meritahtea-kysely ei aiheuttanut eparointia. Rohkeiksi ovat pojat tulleet ja molemaat pitivat tuota oransssia limaista tahtea kadessaan.

Paatettiin sitten kuuden maissa lahtea kohti kenttaa elaen toivossa etta saadaan tsekattua tavarat sisaan ajoissa. tama Qantaksen palvelu ei ole tahankaan mennessa paata huimannut ja tanaankin sen taas totesimme. Pakaaseista paastiin eroon vasta 20.30 ja siihen asti pojat pitivat ylla sellaista rumbaa ettei ole ennen nahty. kaikki lomavasymys, jannitys ja odotus alkaa purkautua ja molemmat ovat aivan pitelemattomia. Nyt alkaa pelottaa ekaa kertaa miten takastulo onnistuu... Kello on nyt kohta kymmenen ja tunnin paasta noustaan Australian kamaralta ja suuntaamme kohti Hong kongia. Lentoaika sinne on n. 8h. Jos oltais jarkevia meijan pitais valvoa tuo eka lento mutta koska se on meijan rytmissa yo lienee se aika mahdotonta. Ainoa vaatimus on etta nukutaan samaan aikaan kun pojat. Tai ainakin yritetaan.. Jos emme paase koneelle enaa matkamme aikana kiitamme tassa vaiheessa kaikkia matkaamme seuranneita ja viesteilla muistaneita. Kuvia on n. 1300 ja videonauhaa 4h joten muisteltavaa on viela pitkakasi aikaa ja voimme kiusata kaikkia halukkaita jatkossakin:)Hei hetkeksi!

Ei kommentteja: