Tama paiva kaveltiin, siis todella kaveltiin pitkin Sydneyn katuja, kujia ja puistoja. Onneksi ollaan taalla viikko silla nahtavaa on tosi paljon. Aloitettiin paikallisesta kaivarista jossa naimme jarkyttavan maaran isoja lepakoita. Niita roikkui satamaarin ylosalaisin puissa. Yhtakkia kuin pahimmasta kauhufilmista kaikki paattivat vaihtaa paikkoja keskenaan ja ilma musteni pariksi minuutiksi-huimaa. Paivan luontoaani siis lepakosta. Kaikki tiet vievat taallakin paakohteedeen eli oopperatalolle joka tottavie on hieno kuvissa ja vahintaan yhta vaikuttava livena. Rakennus on vaan niin iso ettei sita meinaa saada kuviin. Oopperatalon takana kohoaa Harbour Bridge jonka ajattelimme kavella joku paiva aikamme kuluksi. Siis ei siella ylapalkissa vaan ihan tavisten joukossa. Tanaan(kin) ehti tulla nalka kuin varkain. Naissa reissuissa emme viela ole oppineet eta ruokapaikkaa todella kannattaa etsia silloin kun ei viela ole aivan naannyksissa koska herra Murphy tietaa tamankin vitsauksen: ensin on tarjolla kymmenia hyvia ja sitten kun pitais oikeesti menna syomaan tarjonta loppuu kuin seinaan. Yhden neuvoa-antavan jalkeen loysimme kuitenkin kivan italiailaisen paikan jossa huusimme muiden vieraiden kanssa. Hiukka kova meteli kun porukat juo viinia ruoan kanssa ja kuulo katoaa..

Vahan shoppailua ja nyt unille. Konsta voi hiukan paremmin.