Bris Pain

No niin taas koneen aarella. Tassa tietoyhteiskunnassa ei ole internetkahviloita kun muutamassa paikassa ja tama josta yleisimmin kirjoitelklaan on meidan hotellin kaupassa oleva kone. Kauppa on kuitenkin auki huonosti eika useinkaan ehdita paikanpaalle ajoissa. Toinen rajoittava tekija on armaat matkakumppanimme jotka jatksavat kerrallaan kymmenen minuutin oston ja sitten pitaakin jo jatkaa matkaam. Siksi tulee kirjoiteltua sahkosanomalauseita sen enempaa miettimatta ja asiat jaa usein keksen. MUTTA siis Brisbanessa kavimme torstaina vietettyamme ensin aamupaivaa altailla. Sinne oli reilun tunnin junamatka laheisesta Robinan pikkukaupungista. Ajoitus on aina tarkeaa ja ajattelimmekin etta pojat nukkuisivat paivaunet junassa ja talla kertaa niin tapahtuikin-vielapa vaivatta aamu-uintien jalkeen. Maisemat ei juurikaan muuttuneet matkan aikana mutta perilla meita odotti Australian kolmanneksi suurin kaupunki.pari miljoonaa asukasta, pilvenpiirtajia, puistoja, museoita, ihania ravintoloita ja tietty kauppoja joka lahtoon. Tulimme siis keskelle Brisbainia keskusrautatieasemalle josta lahdimme kavelemaan kohti vilkasta kavelykatua. Oli niin oaljon ihmisia etta sekaan ei meinannut mahtua. Soimme lounasta kiinalaistyylisesta katukahvilasta, jossa sai ladata parilla taalalla mielettomia sapuskoja. Sielta jatkoimme Brisbain-joen yli Southbankin maailmannayttelyalueelle joka on taynna puistikoita, museoita ja leikkipaikkoja. Asimo-robotin naytteluesitykset olivat taalla kiertueella mutta aikataulut eivat sopineet meidan aikatauluihin. Keskella aluetta oli myos tekoallas uimarantoineen, joka tosin oli remontissa niin kuin puoli kaupungin nahtavyyksista. Tama oli ainoa miinus kaupungissa. Taas paasimme joen yli hienoa kavelysiltaa ja tulimme takaisin kuhisevaan keskustaan. Kavimme pannukakuilla kuulemma kuuluisassa pannukakkukahvilassa. Pannukakut maistuivat lahinna sokerikakkupohjalta ja olivat muutenkin huikean terveellisia (15000 pistetta).

Kotimatka oli jannitysmomentti sinansa rankan paivan jalkeen mutta sopivasti evasta ja pikkupuuhaa pitivat pojat hyvin aisoissa. Mikaan reissuhan eikuitenkaan ilman pikku hassakkaa mene ja Joni ehti jo aiheuttaa junahalytyksen painamalla houkuttelevasti edessaan hohtavaa punaista nappia: push the button in case of emergency. Saatiin siina suora yhteys halytyskeskukseen ja todettiin etta nou hata, lapsi asialla...

Kotiin paastyamme lupasimme lapsille viela iltauinnitlamminvesialtaassa ja Joni intoutuikin sukeltelemaan niin etta lopulta heitti laatat allasalueelle. Onneksi ei veteen..

Eilen perjantaina vietimme aamupaivan rannalla. Eka paiva kun aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta ja ongelmiahan siita tuli. Vaikka pojat oli suojattu = 30 kertoimella ja olivat surffipuvuissaan paasivat he palamaan kahden tunnin auringossaolon jalkeen..Hirvea morkkis rasvavastaavalla joka itsekin paloi kohtuullisesti. Taalla ihmiset eivat todellakaan palvo aurinkoa vaan katoavat rannoilta ja altailta aina puoliltapaivin usieksi tunneiksi. Taalla ei varata aurinkopaikkoja vaan varjopaikkoja. Aikuiset suojautuvat myos peittavilla vaaatteilla ja valttavat auringonottoa. Meita taidetaankin pitaa hieman erikoisina kun varta vasten altistamme itsemme sateilylle. mutta taytyy sanoa etta eilinen opetti tosi paljon naista vaaroista ihan konkreettisesti. Tanaan vietammekin paivan elainpuistossa palovammoja parannellen.

Pojat ovat lahes jo uimamaistereita siis vain lahes. Konsta sukeletelee lastenaltaassa ja ui pinnan alla enemman kuin pinnalla. Joni on hieman arempi, mutta sinnettelee perassa. Uskomme etta uimataito on olemassa ennen kuin saavumme suomeen.