"Ma teen mita ma teen"

Eilen vuokrattiin auto ja lahdettiin kohti pohjoista Port Douglasin pikkukaupunkia. Auto on automaattivaihteinen ja antaa kuskille aikaa keskittya itse asiaan, oikealla eli vasemmalla puolella ajeluun. Ihmisen aivot oppivat nopeasti ja ajaminen alkoi nopeasti sujua, varsinkin maanteilla. Liikenneympyrat ja isommat rsteysalueet vaativat keskittymista mutta taalla liikennekulttuuri on varsin maltillinen ja ihmiset jaksavat odottaa paatoksia.. Matkan varrella Port Douglasiin pysahdyimme isolla krokotiilifarmilla. Paasimme veneajelulle krokotiileja kuhisevaan lammikkoon ja meille esiteltiin huimia hyppyja muutaman kymmenen sentin laheisyydelta kun kuljettaja houkutteli kroksia paikalle erilaisilla herkuilla. Ajelun jalkeen seurasimme krokotiilien ruokintanaytosta ja ihan jarkyttavan kokoisia otuksia. Uimaan meno muualla kun allasalueella alkoi hirvittaa... Tama retki oli todella hintansa vaartti. Pojat paasevat moniin kohteisiin 3-vuotiaina kaksosina ja saamme nain saastettya muutamia dollareita matkakassastamme.

Pojilla on uhmaviikot: "Ma teen mita ma teen, ma syon mita ma syon, ma katon mita ma katon" Jonin syominen on taas vaikeata niinkuin niin usein muulloinkin. Paatin matkan alussa etta "syo mita syot" silla seurauksella etta viimeviikolla verensokerit laski akkia tosi alas ja tarvittiin kiireesti sokeria. Joten...aiti vijelee lausetta "sa syot mita ma sanon" koska enaa ei ole luottamista lapsen omaan tuntemukseen. Konstalle maistuu normaaliin tapaan. Ma olen ollut eilen ja tanaankin viela aika kipee. Pitikin sairastaa taa vuoden eka tauti taalla. Ei oo kuumetta mutta liikkua ei jaksa kun pienen matkan kerrallaan.

Port Douglas oli ihan kiva pikkukaupunki, ei mitaan jarisyttavaa mutta tulipahan nahtya. Oltiin tosi tyytyvaisia kun saatiin tuo rantalomaosuus tuolla Gold coastilla koska esim. taalla rannat olivat paljon ankeampia ja jopa vaarallisia koska varoituksia huippumyrkyllisista Stingereista oli joka puolella. Meresta oli rajattu pieni turvallinen uima-alue jota valvottiin.

Pojat nukahtivat autoon paluumatkalla ja itellakin alkoi olla olo ihan raato. Lomakodissa tehtiin sitten ite iltaruoka ja otettin ihan rauhallisesti. Iltauinnilla kaytiin pimenevassa Cairnsin yossa. vesi on kuin linnunmaitoa jopa mun mielesta..

Tiesitko taman? Kuu paistaa taalla oudosti. Sirppi on kellahtanut vaarinpain ja nayttaa hymyilevalta suulta:) Maailmassa monta on ihmeellista asiaa myos mulle..

Tanaan lauantaina herasimme koko porukka 10 tunnin younilta varsin levanneina. kaytiin syomassa hotellin brunssi ennen lahtoa paivan autoretkelle. Suuntasimme tanaan Cairnsin "must see" kohteeseen eli Kurandaan. Kaupungissa esiteltiin abotaidetta, vierailimme hienossa lintutalossa jossa kaikki saatiin syottaa papukaijoja. Mulle tuli kylla ihan hirvea olo kun linnut hyokkailivat mua kohti. Monet istathtivat hatulle ja nokkivat ruokaa lipasta.. Tietty yhet linnunpaskat saatiin siivottavaksi kun Joni oli kohteena. Hyvin tahdatty linnulta kun lapsi ei pysy hetkeakaan paikallaan. No lintuinfluenssan aikakaudella tuli vahan hysteerinen olo mutta sehan ei mulle ole mitaan uutta. Perhostalossa naimme tosi hienoja ja suuria perhosia ja lapset nakivat perhosen kehityksen toukasta valmiiksi asti. mielenkiintoista. Lopuksi kavimme sademetsakavelylla upeissa maisemissa ja naimme yhden alueen luonnon ihmeista Barronsin vesiputoukset. Luonto on hienoa taalla mutta herattaa monessa suhteessa suurta kunnioitusta. Konstaa pisti eilen joku. Nilkka on turvonnut ja kova mutta kipea ei tunnu olevan. Seurataan tilannetta.


Huomenna pidetaan lepopaiva. Ollaan vaan. Akkia tulee liian tiukka sightseen ohjelma ja perusasiat unihtuu-ollaan lomalla lepaamassa(kin)

Huomenna luvassa paljastuksia..Viikonloppuja!