we had a dream...

Kotona ollaan! lentomatkat menivat loppuuun asti erinomaisesti ja olemme kaikki hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Katsoimme äsken uutisista vuoden vaihtumista Sydneyssä ja olo oli tosi etätodellinen-viikko sitten kaveltiin tuolla sillalla ja aistittiin jo vuoden vaihteen tunnelmia. Nyt räntäsateessa täällä muta silti onnellisina.

Tämä vuosi alkaa olla varttia vaille valmis ja mikäpä mukavampi tapa päättää se kun nostaa malja kotiintulon kunniaksi. Koko Pihlajarinne tuntui olevan meitä vastassa kun lasten raketit ammuttiin just kun ajoimme pihaan. Joni totesi etta kaikki ovat iloisia kun mä tulen takasin päiväkotiin. Nain varmasti on asia ja lapsen ilme omassa huoneessa kuukauden poissaolon jälkeen ei jätä kylmäksi. On kiva matkustaa mutta se ei tunnu miltään jos ei ole paikkaa mihin palata. On hieno huomata mitä koti molemmille pojille merkitsee vaikka välillä tuntuukin että se on paikka jossa arkena ehitään käydä nukkumassa.

Toivotamme kaikille oikein onnellista uutta vuotta 2008 ja uudenvuoden lupauksissa muistakaa: on oltava unelmia jotka voi toteuttaa , toiset ennemmin toiset myöhemmin. Tama matkamme Australiaan oli yksi pitkäaikainen unelmamme ja olemme onnekkaita kun saimme sen toteuttaa. Joten unelmallista uuuttavuotta viela kerran!!

T. Päivi, Leo, Joni ja Konsta

Hong kong-calling

Kiinassa ollaan. Lento lahti vahan myohassa mutta aikataulu saatiin kiinni ilmassa. Oli aikamoista kengurukyytia tuo lento menomatkaan verrattuna. Iso kone pomppi pari tuntia ja nukkuminen oli siksi hankalaa. Syotiin taas barbiateria ja sen jalkeen pojatkin simahtivat. Nukkuivat 4 tuntia ja sitten herateltiin aamupalalle. Vasymys alkaa nakya ja kuulua mutta nyt venaillaan taalla pari tuntia ja sitten megalennolle kohti Lontoota. taalla lentoasemalla on tosi hyva leikkipaikka joka saasta kaikkien hermoja. Vuoden viimeinen paiva on alkanut-kotisuomeen ehitaan ennen vuoden vaihdetta-toivottavasti!

See you!

from downunder to High Up

terve taas! Eilen oli KUUMA! koko paiva aamusta alkaen oli jarkyttavan kuuma. Parhaimmillaan oltiin jossain 38 asteessa ja miljoonakaupungin kaduilla lampoa ei paase pakoon muualle kuin......kauppakeskuksiin ja baareihin. Ulkona ei liikkunut juuri kukaan paitsi me koska pitihan lammosta myos nauttia. oltiin leikkipuistossa ja kaveltiin pikkumaratoni etsien lounaspaikkaa. Yleinen vitsimme on nykyaan etta puoliltapaivin aletaan puhumaan aaneen etta kohta voitais syoda ja siita noin kolmen tunnin paasta ollaan ruokapoydassa, milloin mistakin syysta. Mutta aina on syoty ja ihan ok ruokaa, italialainen keittio on vallalla taallakin ja se on yleensa se turvallisin myos lapsille. Tosin Joni on lopettanut syomisen lahes kokonaan ja kaikki keinot on kaytetty. jaljella on keino:syo jos haluat. katsotaan miten pikkumies kestaa matkapaivat. TOOOOOsi stressaavaa kun verensokerit on peikkona kokoajan. mutta pakko vaan antaa menna. Otan osaa kaikien "syomishairioisten" lasten perheiden aitien arkeen.

Eilen sitten hajaannuttiin kahteen porukkaan ja sain shoppailuserakseni konstan. han onkin varsin rauhallinen kauppakaveri kunhan evaat on kunnossa. Tosin nama vessatouhut on hieman taantuneet matkalla ja pissavahinkohan sattui tietenkin juuri kun aiti oli paassyt lastenvaatteiden aletankojen pariin. No minka kesa kastelee sen kesa kuivaa, tai pakko ostaa uudet vaatteet kun tarvitaan kuivat-( toimiva selitys itselle ja miehelle). Illalla lahettiin sitten viela ulos syomaan ja loydettiin kiva kreikkalainen ravintola. Sielta jatkettiin upeaa Southbankin rantabulevardia pitkin maailmanpyoralle johon miesvaki sai houkuteltua myos "jalkasarkyisen" aidin. Huikeat maisemat pimenevassa kaupungissa tuo sadan metrin korkuinen pyora tarjosi. Valokuvia otettiin paljon. Illalla taas pakattiin, talla kertaa tarkemmin koska sisaisilla lennoilla on sallittu nesteet ja muut mutta kansainvalinen lento on tietty taas supertarkka. kaikki ylimaaraiset purnukat heitettiin menemaan jotta painorajat saatii pysymaan kurissa. Ja paalle tietty kaikkein painavimmat vaatteet.

Tanaan herattiin sitten aikaisin kun huoneiden luovutus oli jo klo 10.00. Paivasta tulisi pitka koska lento lahtee 23.59. Kulutettiin aamupaiva puistokavelylla kun saakin sen salli. Kun jostain on aina pakko valittaa niin nyt valitan karpasista. niita on taalla kaupungeissa tosi paljon ja ne hyokkkaavat royhkeasti kaikkiin kasvoijen reikiin. Korvat ja nena ovat parasta aluetta ja syodessa saa olla koko ajan tarkkana ettei saa ylimaaraista proteiinia. Mutta tama murhe vaistynee huomenissa:) paatettiin viela vierailla melbournen aqvariumissa. Kaytiin vastaavassa jo kevaalla Lissabonissa mutta kylla tama down under- elainmaailma vaan jaksaa hammastyttaa pienta pintaliitajaa joka kerta. Mahtavia rauskuja ja haikaloja paasi katsomaan veden alle ja paivan luontokohde olikin tanaan meriaiheinen. Molemmat pojathan ovat pitaneet kadessaan jo krokkotiilin poikasta joten tamanpaivainen: kuka haluaa pitaa kadessaan meritahtea-kysely ei aiheuttanut eparointia. Rohkeiksi ovat pojat tulleet ja molemaat pitivat tuota oransssia limaista tahtea kadessaan.

Paatettiin sitten kuuden maissa lahtea kohti kenttaa elaen toivossa etta saadaan tsekattua tavarat sisaan ajoissa. tama Qantaksen palvelu ei ole tahankaan mennessa paata huimannut ja tanaankin sen taas totesimme. Pakaaseista paastiin eroon vasta 20.30 ja siihen asti pojat pitivat ylla sellaista rumbaa ettei ole ennen nahty. kaikki lomavasymys, jannitys ja odotus alkaa purkautua ja molemmat ovat aivan pitelemattomia. Nyt alkaa pelottaa ekaa kertaa miten takastulo onnistuu... Kello on nyt kohta kymmenen ja tunnin paasta noustaan Australian kamaralta ja suuntaamme kohti Hong kongia. Lentoaika sinne on n. 8h. Jos oltais jarkevia meijan pitais valvoa tuo eka lento mutta koska se on meijan rytmissa yo lienee se aika mahdotonta. Ainoa vaatimus on etta nukutaan samaan aikaan kun pojat. Tai ainakin yritetaan.. Jos emme paase koneelle enaa matkamme aikana kiitamme tassa vaiheessa kaikkia matkaamme seuranneita ja viesteilla muistaneita. Kuvia on n. 1300 ja videonauhaa 4h joten muisteltavaa on viela pitkakasi aikaa ja voimme kiusata kaikkia halukkaita jatkossakin:)Hei hetkeksi!

Wild West

Tanaan herattiin helteiseen aamuun. lampotila oli jo huikeat 30 astetta yheksan aikaan. Retkitarjonta on taallakin valtaisaa ja jo aikaisemmin oltiin ajateltu etta jollekin mennaan. Hinnat ovat vaan aika kalliita ja isossa porukassa liikkuminen ei houkuttele niinpa paatettiin valita tanaankin "Helin"-matkat eli Leon suuntavaisto kayttoon ja saastamme selvaa rahaa. Niinpa suuuntasimme rautatieasemalle ja lahdimme omatoimisesti junalla parin tunnin retkelle osavalion suurimpaan sisamaakaupunkiin Ballarattiin joka on kuuluisa kullankaivajien kaupunki. Siella oli kukkulalle museoitu aivan upea villinlannen tunnlemaa mukaeleva kaupunki 1800-luvun putiikkeineen, posteineen, lehtitaloineen yms. Paaasia oli tietty kullanhuuhdonnassa ja kullankaivuussa jota kaikki vieralijat saivat koettaa. Osallistuimme myos naytoksee jossa oli n. 300 ihmista ja siina eras herrasmies demonstroi kultaharkon valmistamista. Lopuksi han kysyi kuka yleisosta haluaisi pitaa 100 000 $ harkkoa kadessaan. Rekvisiitaksi han otti pyssyyn kateensa. Kuinkas ollakkaan -arvaatte ehka kenen kadessa harkko lopulta oli. Joni ja Konsta istuivat eturivissa koska tulimme sisaan naytokseen aivan viimeminuuteilla ja Joni oli se onnekas joka kohahdutti yleisoa pitamalla harkkoa sylissaan. Ei tainut arvata esiintyja etta taman pienen miehen vikkelissa napeissa harkko oli kaikkea muuta kuin turvassa:) Noh, onneksi pyssa ei kuitenkaa tarvittu vaan Joni luovutti aarteen suosiolla takaisin. Kavimme syomassa vanhassa saluunassa ja ruoka olikin ainoa joka oli talta vuosisadalta. Tarjoilijat ja koko kaupungin ihmiset olivat pukeutuneet ajan henkeen ja tunnelma oli hiottu viimeista piirtoa myoten vanhaan malliin. Ostettiin viela vanhanajan jatskit ja kaytiin hevosajelulla. Konstan paivan heitto oli hanen istuessaan hevosajurin vieressa ja katsoessaan hevosten silmalappuja: Hei, toi heppa kuuntelee i-podia. Vanhanajan lumous katosi yhta nopeasti kuin sita oli yrietty jarjestaa:)Takasin tultiin kultamuseon kautta ja parin tunin junamatka oli aika hankala vasyneiden villimiesten kanssa. Nukkuivat vahan ja junakin oli puolituntia myohassa joten ainekset soppaan olivat keitettyna.. Nyt ollaan viela kaupungilla ja taa kirjoittaminen on hankalaa kun taalla ei saa lapset olla ja myyja on muutenkin ihan "{_*&&^$%&*()*)(_). huomiseen!

Mel(Gibson), Mel(atoniini) vai Mel(bourne)?

Melbournepa tietenkin..No niin olemme olleet nyt yli vuorokauden Melbournessa...

Mutta palataanpa hieman ajassa taaksepain. Sydneyssa vietimme siis todella kivan jouluaaton joulupukkeineen ja jouluruokineen. Joulupaiva aukeni viileana Sydneyssa. Oli kuulemma kylmin joulupaiva kolmeentoista vuoteen. No 23 astetta ei nyt ihan jaatava ole mutta ihan tuollainen suomalainen kohtuulammin kesapaiva voi sita kuvailla parhaiten. Lahdimme junalla ja bussilla kohti erasta kuuluisaa hiekkarantaa eli Bondi-biitsia. Paikalliset menevat juhlimaan rannalle joulupaivana perinteisesti juomalla ja laulamalla jouluisia juomalauluja. Aika samanlainen kuin meidan pikkujoulumeininki. Katselimme tuota meininkia kummissamme tottuneena hartaaseen suomalaiseen jouluun. Ei olisi mitenkaan tullut mieleenkaan menna uimaan niin tottunut on jo n. 30 asteen lampoon. Pyorimme siella aikamme ja lahdimme kohti keskustaa takaisin. Soimme joulupaivan paateriamme ruhtinaallisesti McDonaldsissa. Loppuilta meni pakatessa ja valmistuttaessa siirtymaan Melbourneen.

Lento lahti eilen klo 11 kohti Melbournea ja kesti n. 1,5 tuntia. Nyt on tullut nahtya Singapore Airlinesin A380 eli ensimmainen superjumbo(jonka me havaitsimme jo kesalla Toulousessa) jo 3 kertaa livena. Kerran Singaporessa, kerran lensi Sydneyssa ohi ikkunamme(on kuvaa) ja Sydneyn lentoasemalla kun lahti kohti Singaporea. No laskeuduimme Meliin ja tulimme tilataksilla hotelliimme Medina Executiveen joka sijaitsee hyvalla paikalla keskustassa tai ihan kupeessa. Huoneistomme on 15. kerroksessa. Tuntuu kuin olisimme aivan maan pinnalla taas edellisen kampan jalkeen. Taalla oli alkaneet joulun jalkeiset alennusmyynnit ja se nakyi kun lahdimme tutustumaan ymparistoomme, keskusta oli aivan ammuttu porukasta. Olimme aika vasyneita ja kiukkuisiakin koko porukka varmaan matkapaivan rasituksista. Lisapiirre tuli siita kun Jon alkoi valittaa korvakipua. Jonihan oli jo aamulla ollut paremmassa kunnossa flunssan jalkeen. No... korvakipu siis alkoi ja mietittiin mita tehdaan. Paatettiin menna laakariin silta istumalta. Oli kuitenkin Nyrkkeilypaiva eli boxingday eli tapaninpaiva paikallisittain. Respa antoi ajoohjeen paivystavalle Silma ja korvakllinikalle. Sehan sijaitsi sitten 3 euron taksimatkan paassa kulman takana. Ilmoittauduttiin sisaan ja tiesinkin jo entuudestaan etta Suomalaiset saavat kayttaa Australian julkista terveydenhuoltoa aivan kuten he itse. No odotettiin siis paikallisen puolarmetsan odotus-salissa n. 1,5 tuntia ja paastiin laakarille. Lekuri sanoi etta tama johtuu siita virustaudista ja lentaminen aiheutti paineen nousun valikorvassa jonka laskutuminen aiheuttaa. Sanoi etta varautukaa kipulaaakkeilla aina ennen laskeutumista kun lennamme kotiin. Nukkumaan mentiin heti taman jalkeen ja herattiin tana aamuna taas uusin voimin ja iloisin mielin. Kun otin silituslaudan esiin niin Joni tokaisi etta mika tuo on? onko se surffilauta....?

Kiersimme ilmaisella ratikalla Cityn ympari ja katselimme vanhan raitiovaunun ikkunasta nahtavyyksien vyorya.

Maksullisen raitiovaunun kyytiin hyppasimme taman jalkeen ja matkustimme kohti St. Kildaa, joka on paikallisen vaihtoehtokulttuurin kehto. Alueella on mm. mielenkiintoisia vanhojen vatteiden putiikkeja, paljon mielenkiintoisia kapakoita ja ravintoloita. Minakin loysin yhdesta vaateliikkeesta pari paita itselleni. Taman jalkeen loysimme Melbournen Lunaparkin, eli linnanmaen. Joni ja Konsta ostivat rannekkeet ja pyorivat aikansa itsensa pyorryksiin pienimmille tarkoitetuissa laitteissa. Parin tunnin jalkeen otimme taas ratikan ja tulimme takaisin keskustaan jossa soimme pikkuillallisen Southbanksin kauppakeskustassa. kavelimme sitten kampille takaisin....

Merry X-mas from Sydney!

Meillakin alkaa joulutunnelma nousta kunhan paasimme tuolta jouluaaton ostoshel...tin sisalta pois. Pakkohan sinne oli menna, muuten joulu ei ole joulu...taallakaan. Saatiin joulutunnelmaa kohotettua pienilla jutuilla. Kaikille sinne Suomeen rakkaudella oikein hyvaa Joulua! Nauttikaa kiireettomyydesta! Ja pitakaa toisistanne huolta!




T: World Towerin Tontut

Manly and Womanly

Heippa! Eilen ei ehditty koneelle kun kuuntelimme paivan luontoaanta eli VISAA. Kavimme isossa kauppakeskuksessa ja siella meni todellakin koko paiva. Kerroksia oli loputtomasti samoin kuin hienoja kauppoja. Ostoksiakin tuli tehtya maltillisesti, koska odottelemme joulun jalkeisia alennusmyynteja Melbourneen. Loysimme mm. Marimekon tuotteita laajasti myyvan liikkeen. Molemmat pojat olivat kuumeisia eilen mutta jaksoivat hienosti (ehka juuri sen takia) mukana ostosnalkaisia vanhempia seuraten. Viihdykkeina mm. iPodi ja piirustuslevyt. Illalla lahdimme nalkaisina etsimaan matkaoppaassa mainittua Hard Rock Cafe Sydneyta mutta emme sita loytaneet. Kuulimme ohikulkijalta etta se on suljettu lopullisesti. Toisaalta loysimme Woollomooloo alueelta kivan Italialaisen ravintolan jossa oli tarjoilijana ruotsalainen mies joka osasi suomeksi mm. Kiitos! Poikia sai houkutella syomaan koska kipeita olivat.





Tanaan paistoi hienosti aurinko pilvettomalta taivaalta, mutta viilea tuuli laski lampotilan lahes "arktisiin" +22 asteen lukemiin. Lahdimme kohti Manlya joka sijaitsee n pulen tunnin lauttamatkan paassa Sydneyn keskustasta. Lautasta sai hyvan kuvan Sydneyn merialueista. Ja toden totta maisemiin ei ehdi viikossa kyllastya.
Saavuimme Manlyyn joka on paikallisetenkin suosiossa oleva Rantakyla pitkine ostoskatuineeen ja hienohiekkaisine rantoineen. Ranta oli todella taynna ihmisia
eika Joulustressista ollut taalla tietoakaan. Muutamissa kaupoissa soivat joululaulut. Joni oli tanaankin kuumeinen ja nukkui rattaissa iltapaivalla. Konsta voi jo paljon paremmin, vaikka muffinssia ei jaksanut syoda. Tultiin takaisin lautalla n. klo 17 ja mentiin kampille hieman lepaamaan. Nyt taas uusin voimin kohti kaupungin iloja.







P.S Konsta otti Aidista miehekkaasta nakokulmasta valokuvan....:-)




HYVAN JOULUN TOIVOTUS KAIKILLE BLOGIA LUKENEILLE MEILTA KAIKILTA!



Naihin kuviin, naihin tunnelmiin... Taalla Leo Helin, Sydney!

Museota ja Siltaa

Tanaan paiva alkoi kuumissa merkeissa kun ilmastointi ei ollut paalla, mutta herattiin tahan Sydneyn hienoon paivaan. Itsetehdyn aamiaisen jalkeen lahdettiin taas uusiin kaupungin seikkailuihin. Rynnattiin kiinalaiseen puutarhaan joka on aivan hotellin ja Darling harbourin vieressa tassa muutamia kuvia sielta:




Sitten mentiien sielta Powerhouse Museumiin eli tekniikan saavutusten ja historian museoon. Tavoitteena oli saada myos pojille inspiraation aiheita ja virikkeita, olihan siella...




Sitten kaytiin syomassa Museon kahvilassa pakolliset nuggetit ja salaatit ja oli jo aika kayda ylakerrassa eli kampilla jatskilla ja valilevolla ennen The Rocksin kaupunginosaan lahtoa. The Rocks on vanha satamakaupuginosa joka on tunnettu hienosti entisoidyista satamarakennuksista ym.

Sitten alkoi urakka kiipeaminen The Harbour Bridgelle. Rattaiden kanssa tama urakka ei ole miaan helppo. sillan ylitys ei ole mikaan paha juttu mutta paasta sillan kannen tasalle on muutamien satojen rappusten takana ja se uuvutti jopa paatuneimmankin kaupunkigurun, mutta lopussa kiitos seisoo:




Toisella puolella kaytiin huvipuiston lapi kavelemassa ja sitten olikin jo niin kova nalka etta oli pakko palata oman pilvenpiirtajan kupeeseen syomaan. Nyt on pakko lopetta kun nettikahvila suljetaan...

Tama paiva kaveltiin, siis todella kaveltiin pitkin Sydneyn katuja, kujia ja puistoja. Onneksi ollaan taalla viikko silla nahtavaa on tosi paljon. Aloitettiin paikallisesta kaivarista jossa naimme jarkyttavan maaran isoja lepakoita. Niita roikkui satamaarin ylosalaisin puissa. Yhtakkia kuin pahimmasta kauhufilmista kaikki paattivat vaihtaa paikkoja keskenaan ja ilma musteni pariksi minuutiksi-huimaa. Paivan luontoaani siis lepakosta. Kaikki tiet vievat taallakin paakohteedeen eli oopperatalolle joka tottavie on hieno kuvissa ja vahintaan yhta vaikuttava livena. Rakennus on vaan niin iso ettei sita meinaa saada kuviin. Oopperatalon takana kohoaa Harbour Bridge jonka ajattelimme kavella joku paiva aikamme kuluksi. Siis ei siella ylapalkissa vaan ihan tavisten joukossa. Tanaan(kin) ehti tulla nalka kuin varkain. Naissa reissuissa emme viela ole oppineet eta ruokapaikkaa todella kannattaa etsia silloin kun ei viela ole aivan naannyksissa koska herra Murphy tietaa tamankin vitsauksen: ensin on tarjolla kymmenia hyvia ja sitten kun pitais oikeesti menna syomaan tarjonta loppuu kuin seinaan. Yhden neuvoa-antavan jalkeen loysimme kuitenkin kivan italiailaisen paikan jossa huusimme muiden vieraiden kanssa. Hiukka kova meteli kun porukat juo viinia ruoan kanssa ja kuulo katoaa..

Vahan shoppailua ja nyt unille. Konsta voi hiukan paremmin.

Jalkoihin sattuu...

Sydneyssa- vihdoinkin. Aamuyon heratys oli odotetusti mielenkiintoinen.. meijat haettiin puoli viidelta ja kentalla olimme tuntia ennen koneen lahtoa. Jouduttiin ostamaan cairnsista yksi matkalaukku lisaa ja karavaani kasvoikin huvittaviin mittoihin. Lento sujui totuttuun tapaan: 15 min. noususta molemmat pojat nukkuivat makeasti. Kaikki matkatavarat oli meidan kanssa samassa koneessa mika tietty oli plussaa. Otettiin taksi keskustaan ja hotelli loytyikin odotetusti kaupungin sydamesta. Eiliset hieman vasyneet tunnelmat vaihtuivat nopeasti meropolin nostattamiin huumaaviin tunnelmiin. leo kirjoittautui sisaan hotelliin ja saimmekin huoneemme heti kerroksesta 70. Nyt en voi sanoa muuta kun nasinneulassa kayneena ja siella pahoinvoineena tama asumus on huikea. Olkkarin ja makkareiden seinat on lattiasta kattoon lasia ja olkkarin jatkeena on uloke ikaankuin lasitettu parveke jossa on divaani maisemien ihailua varten. Ne jotka ovat mun kanssa matkustaneet tietaa etta mua alkaa valittomasti sattumaan jalkoihin jos ollaan merenpinnan ylapuolella joten voinette kuvitella millaista sarkya podin ekat tunnit. Lentokoneet ja helikopterit suhaavat ikkunoiden ohi mika miehelleni on tietenkin elamys.

Parin tunnin kokemuksella taytyy sanoa etta tata kannatti odottaa. Sydney on varmasti yksi hienoimmista kaupungeista missa olen koskaan kaynyt omalla suureellisella tavallaan. Kavimme kavelylla Darling Harborissa. Se on taynna ravintoloita, iloisia ihmisia, puistoja, kauppoja jne. Lapsille loytyy varmasti paljon tekemista ja mika parasta ainoastaan 25 asteen lampotila on meille kun keidas tropiikin jalkeen. taalla Sydneyssa on ollut tosi oudot kelit viimeaikoina johtuen korkeasta kosteudesta. Viikko sitten taalla oli satanut nyrkin kokoisia rakeita seurauksena satoja rikkoutuneita rakennuksia. En haluaisi edes kuvitella milta mpilvenpiirtajassa tuntuisi kun taivaasta sataisi jaapaloja -no worries!

Paivan tappio: jo toinen uniratti hukattiin. Eka meni Gold coastilla pyykkimummon mukana ja toinen jai aamuyon tunteina Cairnsin petiin. Pitakaahan peukkuja ja lahettakaa unihiekkaa kilokaupalla! Toinen ikava asia on etta Konsta tuli vuorostaan kipeaksi ja on nyt 39 asteen kuumeessa...


Naihin tunnelmiin, Sydney vaikenee mutta vain hetkeksi...

Taalla viela..

Tanaan aloitimme pakkailut jo hyvissa ajoin ja totuuden nimisssa taytyy sanoa etta pienta vasymysta alkaa olla kaikilla ilmassa. Joni on ollut muutaman paivan tosi hankala muualla paitsi altaassa ja konstakin itkuinen siirtymissa paikoista toiseen. On tama rankaa kaikille vaikka koetammekin tehda asioita mahd. paljon kotirutiineita kunnioittaen. Tanaan on ollut ihan sikakuuma, jotain 35 astetta ja paallekin. Lampo vasyttaa, uinti vasyttaa, ruokahalu ei ole paras mahdollinen ja uusien kokemusten sulattelu vaatii sekin energiaa. Oltiin aamu altailla ja yritettiin pysya viileina.Kun aurinko paistaa pilvettomalta taivaalta se suorastaan sattuu iholla. Ihan kuin talvipakkasella pakkanen puree ihoa, taalla vain painvastainen efekti. Toisaalta hyva koska heti tulee hakeuduttua varjoon tai veteen. Leo kavi eilen paikallisella huoltoasemalla shellilla paallaan punainen kauluspaita, ferrarilippis ja aurinkolasit. Palvelu oli valittomasti terastaytynyt aarimilleen ja myyja oli varovasti kysynyt: are you member of the Ferrari-team? Noh ihan nain hyva flaksi ei mullekaan ole kaynyt mutta tama Toyota-team on ihan ok:)

Lahdettiin tanaan iltapaivaksi keskustaan kohteena niinkin kultturelli kohde kuin kaupungin leikkipuisto. Se olikin tosi hieno ja iso ja taynna erilaisia vesileikkivalineita-yllatttaen. Puistot on hyvin varjostettu joten siella aika kuluu miellyttavasti. Tamanpaivan luontoaani lahti pelikaaneista joita naimme(??????) ison parven leikkipuiston lahella. Luonto on taalla tosi laella ja esim. yhessa pikaruokalassa sellainen iso varaani tallusteli pokkana poytien valissa eika ketaan se kummemmin hairinnyt. (lue: paivi ponkaisi tuolille seisomaan ja teki tottikarpelat eli varasuunnitelman varasuunnitelmat kayttoon jos tilanteesta ei selvita)

Cairnsista jaa tosi hyva mielikuva ja muistot-eilen juteltiin Leon kanssa siita miten matka olisi erilainen jos lapsia ei olisi mukana. Todettiin etta lapset eivat ole hidaste eika este tehda ja nahda mitaan, painvastoin. Tuskin olisin itse valinnut kauppakeskuksen ja krokotiilifarmin valilta jalkimmaista ilman lapsia. Eli itsekin tulee nahtya ja koettua varmasti enemman tokikin pinnallisemmin. Syventya lapset eivat viela asioihin jaksa mutta emmepa me aikusetkaan niin yltiopaissen kiinnostuneita mistaan tietyista asioista ole. Iltaelamaa olisi ehka enemman jos oltais kahestaan mutta ravintoloita on suomessakin ja kaikki te ystavat olette siella joten summasummarum Cairns ja koko tahanastinen matkamme on sopinut oikein hyvin perhelomailuun. Sydney onkin tasta nakokulmasta uusi haaste mutta toivottavasti se nayttaa meille myos lapsenkasvonsa.

Paivan paradoksi: lapset sukeltelevat, heittavat kuperkeikkoja vedessa, hyppivat altaaseen MUTTA SUIHKUSSA KAYNTI ON KAMALAA JA AIHEUTTAA HIRVEAN HUUDON JOKA PAIVA KOSKA VETTA VOI VAHINGOSSA MENNA SILMIIN!!! vALILLA EI YMMARRA YHTAAN .....

Saareen....

Sunnuntai-iltapaivalla kavimme kavelyretkella viereisessa botanic-gardenissa eli kasvitieteellisessa puutarhassa katsomassa trooppisen kasvillisuuden ihmeita. Oli sademetsan kasveja, jattilaismaisia versioita niista kasveista joita on monilla huonekasveinaan. Lihansyojakasvit kiinnostivat poikia valtavasti, mutta tahan Jonin oli vielka toikaistava etta missas on kasvisyojakasvit? Mita tuohon vastaat?

Eilen maanantaina lahdimme siis saareen, eli Green Islandille koralliriutoille paivaretkelle aivan jarjestetylle siis. Aamulla linja-auto haki miedat satamaan josta nousime tuollaiseen Nordic Jet linen nakoiseen pikaalukseen. Laiva oli taynna kiinalaisia ja heidan lisakseen oli oikeastaan me ja henkilokunta. Alkukahvien jalkeen Leo kavi kuittaamassa iteselleen snorklausvalineet ja lisaksi huvittavan sinisen kokovartalo-nylonpuvun jonka ristimme heti smurffisukelluspuvuksi. Laivamatka kesti noin tunnin ja siirryimme n 150 m pitkan laiturin paasta maihin. Rantaan juoksimme oitis ja mina siis Leo rupesin pukemaan tuota tiukkaa kokovartaloasua paalleni. Onneksi rannalla ei ollut muita kun kiinalaisia ja me ja jotka olivat hyvin monet samanalaisessa asussa niin nolotus oli vahaista. Pojat leikkivat rantavedessa ja olisivat olleet myos halukkaita snorklaamaan. Snorklausvedet ovat kylla mahtavia. Korallia riittaa, toki taman saareen korallit eivat ole niita kaikkein hienoimpia. nakyi paljoj isojakin kaloja mm. pikkuhaita jne.

Jonilla loppui virta jo 1,5 tunnin jalkeen ja jouduimme siirtymaan syomaan laivalle buffet-poytaan, jonka jalkeen osallistuimme lasipohjaveneajelulle koko poppoo. Naimme lasin lapi hienoja kaloja ja kotrallia, tosin vihrea lasi ei antanut kovin hyvaa kuvaa pohjan koralleista ja kasvikllisuudesta eika kaloista.

Taytyy tassa antaa tunnustus rakkaalle Paiville joka on viikon kestaneen flunssan kourissa jaksanut meita poikia ja halunnut ja jaksanut vakisin lahtea kaikkialle retkeilemaan ja hulluttelemaan. Olen yrittanyt kylla sanoa etta nyt rauhoitutaan mutta ei auta. Onneksi tauti alkaa nyt olla pikkuhiljaa ohi ja paasemme jatkamaan matkaa terveina.

Niin sitten jatkoimme paivaa Green Islandilla tosin uittamalla poikia uima-altaassa, joka sijaitsi saareen rakennetussa luksusresortissa. Joni oppi mm. hyppaamaan paa edella veteen jonka Konsta oli jo osannut aiemmin. Paluumatka alkoi n. klo 16.00 ja vietimme sen ylakannella aurinkoa ottaen ja mahtavia maisemia katsellen. Lomakotiin paasime klo 18.00 ja sen jalkeen menimme hotellin Rambutan-ravintolaan syomaan illallista. Tama on hyva ravintola siina mielessa etta alle 5 vuotiaat lapset syovat a la-carte listaltakin lasteannokset ilmaiseksi eli hinta-laatusuhde on todella hyva varsinkin Konstan kohdalla toki Jonillekin maistuu hyvin nama ruoat.

Nyt kun tata aikaisin herattyani kirjoitan (klo on 7.12 paikallista aikaa) meilla on viimeinen paiva taalla Cairnisissa. Tama on hienoa paikka ja suosittelen kaikille. Huomenna lahdemme sitten Sydneyyn viikoksi. Vakavana "uhkana" ovat alennusmyynnit jotka ovat alkaneet taalla jo nain joulun alla. Kevennyksena loppuun pitaa viela lisata tyttareni Tarun kommentti siita miksi Australiassa kasvihuonepaastot ovat muita maita alhaisemmat.....koska Kengurun pieru ei sisalla metaania:-) Kiitos Tarulle tasta.

Eli Sydneyssa tavataan......!

Shit happens...

Lupailinkin jo kommentoida tuota meidan ensimmaista paratiisipaivaamme uudessa keitaassa. Olemme saaneet hyvia arvauksia ja yksi osui oikeaan eli todellakin valkoista hohtavan hiekkarannan ja sinisena laikkyvan kimmeltavan veden lumo kaikkosi n. 15 minuutissa kun seurueestamme yksi katsoi parhaimmaksi kayttaa suurenluokan klosettia tarpeidensa paastamiseen. Siis jarkyttavaa oli kun Leo uitti poikia ja he sukeltelivat kristallisnkirkkaassa vedessa ja yhtakkia Leo kysyi: miksi altaassa on corn flakesia?? Akkia muistui mieleen aamiaisemme ja kaikki mita sen jalkeen olimme syoneet. Altaassa lillui n. 10 kakkakikkaretta. Kun totuus selvisi jouduin noyrtymaan laguunin kauneudessa ja vaivihkaa sukeltamaan paskaa altaassa. Livettiin paikalta vahin aanin.. Portin takaa katsoimme kun ihmiset jatkoivat tyytyvaisina polskimistaan ja taisi joku kaivaa jotain varpaidensa valista rannalla. Emme halunneet katsoa kauempaa vaan paatimme uida seuraavan kerran muissa vesissa. Etta tallaista.

Tanaan sunnuntaina paatimme pitaa ansaitun lepopaivan. Joni ja kOnsta toimivat aamulla apulaisina. He kattoivat aamiaisen ja myos korjasivat jaljet omalla tyylillaan. Pitaydyimme taustalla ja toivoimme parasta. Loysimme mufiinsit lavuaarista, tiskikoneesta kauniisti sommitellun asetelman, jaakaapista juomalasit ja kahvin. Mutta ajatus oli kaunis.

Tanaan voidaan todeta virallisesti etta pojat osaavat uida!!!! Hienoja yli 5m sukelluksia ja kroolausta aikuisten altaassa. Valilla pitaa muistuttaa etta happi auttaa asiassa.

"Ma teen mita ma teen"

Eilen vuokrattiin auto ja lahdettiin kohti pohjoista Port Douglasin pikkukaupunkia. Auto on automaattivaihteinen ja antaa kuskille aikaa keskittya itse asiaan, oikealla eli vasemmalla puolella ajeluun. Ihmisen aivot oppivat nopeasti ja ajaminen alkoi nopeasti sujua, varsinkin maanteilla. Liikenneympyrat ja isommat rsteysalueet vaativat keskittymista mutta taalla liikennekulttuuri on varsin maltillinen ja ihmiset jaksavat odottaa paatoksia.. Matkan varrella Port Douglasiin pysahdyimme isolla krokotiilifarmilla. Paasimme veneajelulle krokotiileja kuhisevaan lammikkoon ja meille esiteltiin huimia hyppyja muutaman kymmenen sentin laheisyydelta kun kuljettaja houkutteli kroksia paikalle erilaisilla herkuilla. Ajelun jalkeen seurasimme krokotiilien ruokintanaytosta ja ihan jarkyttavan kokoisia otuksia. Uimaan meno muualla kun allasalueella alkoi hirvittaa... Tama retki oli todella hintansa vaartti. Pojat paasevat moniin kohteisiin 3-vuotiaina kaksosina ja saamme nain saastettya muutamia dollareita matkakassastamme.

Pojilla on uhmaviikot: "Ma teen mita ma teen, ma syon mita ma syon, ma katon mita ma katon" Jonin syominen on taas vaikeata niinkuin niin usein muulloinkin. Paatin matkan alussa etta "syo mita syot" silla seurauksella etta viimeviikolla verensokerit laski akkia tosi alas ja tarvittiin kiireesti sokeria. Joten...aiti vijelee lausetta "sa syot mita ma sanon" koska enaa ei ole luottamista lapsen omaan tuntemukseen. Konstalle maistuu normaaliin tapaan. Ma olen ollut eilen ja tanaankin viela aika kipee. Pitikin sairastaa taa vuoden eka tauti taalla. Ei oo kuumetta mutta liikkua ei jaksa kun pienen matkan kerrallaan.

Port Douglas oli ihan kiva pikkukaupunki, ei mitaan jarisyttavaa mutta tulipahan nahtya. Oltiin tosi tyytyvaisia kun saatiin tuo rantalomaosuus tuolla Gold coastilla koska esim. taalla rannat olivat paljon ankeampia ja jopa vaarallisia koska varoituksia huippumyrkyllisista Stingereista oli joka puolella. Meresta oli rajattu pieni turvallinen uima-alue jota valvottiin.

Pojat nukahtivat autoon paluumatkalla ja itellakin alkoi olla olo ihan raato. Lomakodissa tehtiin sitten ite iltaruoka ja otettin ihan rauhallisesti. Iltauinnilla kaytiin pimenevassa Cairnsin yossa. vesi on kuin linnunmaitoa jopa mun mielesta..

Tiesitko taman? Kuu paistaa taalla oudosti. Sirppi on kellahtanut vaarinpain ja nayttaa hymyilevalta suulta:) Maailmassa monta on ihmeellista asiaa myos mulle..

Tanaan lauantaina herasimme koko porukka 10 tunnin younilta varsin levanneina. kaytiin syomassa hotellin brunssi ennen lahtoa paivan autoretkelle. Suuntasimme tanaan Cairnsin "must see" kohteeseen eli Kurandaan. Kaupungissa esiteltiin abotaidetta, vierailimme hienossa lintutalossa jossa kaikki saatiin syottaa papukaijoja. Mulle tuli kylla ihan hirvea olo kun linnut hyokkailivat mua kohti. Monet istathtivat hatulle ja nokkivat ruokaa lipasta.. Tietty yhet linnunpaskat saatiin siivottavaksi kun Joni oli kohteena. Hyvin tahdatty linnulta kun lapsi ei pysy hetkeakaan paikallaan. No lintuinfluenssan aikakaudella tuli vahan hysteerinen olo mutta sehan ei mulle ole mitaan uutta. Perhostalossa naimme tosi hienoja ja suuria perhosia ja lapset nakivat perhosen kehityksen toukasta valmiiksi asti. mielenkiintoista. Lopuksi kavimme sademetsakavelylla upeissa maisemissa ja naimme yhden alueen luonnon ihmeista Barronsin vesiputoukset. Luonto on hienoa taalla mutta herattaa monessa suhteessa suurta kunnioitusta. Konstaa pisti eilen joku. Nilkka on turvonnut ja kova mutta kipea ei tunnu olevan. Seurataan tilannetta.


Huomenna pidetaan lepopaiva. Ollaan vaan. Akkia tulee liian tiukka sightseen ohjelma ja perusasiat unihtuu-ollaan lomalla lepaamassa(kin)

Huomenna luvassa paljastuksia..Viikonloppuja!

Cairns City

Ensimmainen yo ja paiva on takana taalla trooppisessa paratiisin porttien laheisyydessa sijaitsevassa The Lakesin "pikkukaupungissa". Yo oli erikoinen kun papukaijojen ja muiden trooppisten lintujen kiljuminen ja laulaminen piti volyymitason kovana. Viereisen lentoasemankaan (500 m) meteli ei hairitse yhtaan. Paivi nukkui n. 3-4 tuntia. Mina nukuin tavalliseen tapaani hyvin. Lapsetkin nukkuivat eilisen matkapaivan rasituksista uupuneina todella hyvin.

Aamiaista syotiin eilen iltakavelylla huoltoasemalta ostettujen tarvikkeiden pohjalta rakennetusta tropiikin aamiaisesta. Sitten lahdettiin "shuttle-bussilla" kohti Cairnsin keskustaa joka sijaitsee n. 4 km paassa. Cairnsissa aistii pohjoisen australian rennon tunnelman ja lammon. Kauniit vanhat puutalot reunustavat bulevardeja. Kavimme muunmuassa aboriginaalien taidenayttelyssa ja kuuluisan australialaisen luontokuvaajan (ennytmuistanimea) valokuvanayttelyssa. Paivasta iso osa meni varta vasten rakennetussa valtavassa laguunissa, joka sijaitsee aivan meren aarella. Cairnsissa kun ei ole omaa hiekkarantaa, niin kaupungin pojat ovat tehneet oman laguunin hiekkarantoineen kaikkineen. Siella uitiin ja otettiin soltsenbaaria ihan kunnolla.

Lampotila alkoi nousta heti aamusta. Klo 9.00 oli reilusti yli hellerajan ja puoliltapaivin laguunilla oli +35 ja ultraviolettisateilyn maara extra high. Taalla on tosi rauhallista. On viela Low season ja kaikkiin paikkoihin paasee kivuttomasti ja hintataso on maltillinen. Vietettiin koko paiva kaupungissa ja harrastettiin kulttuuuria,shoppailua, auringonottoa, ravintolaelamaa ja ruokaostoksetkin saatiin hoidettua samalla. Huonosti nukutun yon jalkeen olo alkoi mulla olla aika ankea iltapaivalla. Jo aamusta vaivannut kurkkukipu paheni ja hirvea hedari iski ruokakaupassa. Reumaattisella ihm isella nivel ja lihaskivut alkavat pienestakin kolotuksesta ja jouduin turvautumaan sarkkareihin. Nyt kuitenkin olo parempi ja uskallaudutaan suunnittelemaan huomista paivaa. Vuokrataan ehka auto ja lahetaan tutkimaan aluetta tarkemmin. Paivan outojuttu= joni ja Konsta saivat litsarit aborginaalilapselta leikkipuistossa ja siitakos meteli syntyi. isoveli puolustamaan vaaleata pikkuveljeaan ja painvastoin. Moraali oli tosi korkealla ja ihmetys ja jarkytys oli suuri kun tallaista tapahtuu. Kotona kun koskaan ei meilla tapella ...

Iltauinnille paastiin viela toiselle allasalueelle ja Leon uimakoulussa ollaan vaiheessa "nena pinnalle". Oita!

Paradise...

Olemme onnellisesti perilla uudessa kohteessamme Cairnsissa. Lento meni kuin siivilla ja valilla tuntuu etta automatkamme paivakodista kotiin (300m) sisaltaa enemman dramatiikkaa ja tapahtumia kuin lentomatkamme. Pojat ovat oikein avuliaita ja auttavat silloin kun huomaavat etta apua oikeasti tarvitaan. Meita oltiin sovitusti kentalla vastassa ja muutaman minuutin ajomatka resorttiin oli odotusta taynna. Ja ... saavuimme mielstamme maanpaalliseen paratiisiin. Elamme nyt miniatyyrikaupungissa ikaankuin "kulisseissa" jossa on omat tiet, kaupat, bussipysakit, ravintolat, allasalueet jne. Emme olleet uskoa etta oikeasti uimaallasalueella oli hiekkaranta joka oli valkoista "terapia"hiekkaa taynna.Joni ui jo useita metreja tosin veden alla...ja Konsta rapikoi myos hienosti muutaman metrin.

Ilman kommelluksia ei tannekaan paasty ja kysyisinkin telta rakkaat blogimme lukijat mika on mielestanne nolointa mita lasten kanssa voi allasalueella tapahtua? Julkaisemme meidan tarinamme kun olemme saaneet suporttia teilta...


Hyvaa tyopaivaa itse kullekin ja palataan pian asiaan!

it's a wild world

Toisssapaivana oltiin siis siella Dremworldissa koko paiva. Lahettiin aamulla bussilla joka onkin ollut ihan kateva tapa liikkua kunhan jaksaa odotella helteessa pysakeilla ilman tarkkaa tietoa koska seuraava bussi tulee. Aikataulut ovat suhteellinen kasite mutta kuskit ovat tosi ystavallisia ja avuliaita. Ihmiset suhtautuvat lapsiin aika tylysti esim. busseissa. Paikkoja ei heru ja lapset joutuvat seisomaan ruuhkaisissa busseissa. Matkalla huvipuistoon Joni viihdytti itseaan rappaamalla kameralaukkuun rytmeja ja sanoittamalla uusia biiseja. No itse huvipuisto oli ihan kiva. Toki huvittelumme rajoittui sattuneesta syysta karuselliosastolle. Niita kuitenkkin riitti ihan kivoja mutta ei mitaan jarisyttavaa g-voimia koettelevia menopeleja. Lapset tykkasivat ja ilma oli hupipaivaan sopiva: Pilvista mutta tosi lamminta. Yksi henkinen katkeamispiste tuli meille aikuisille jonottaessamme paikallista Wiggles teema-ajelua. Semmoista virtuaalimatkaa jossa istuttiin isoon punaiseen autoon ja sitten auto liikkuis eri maailmoissa. Noh jonotus kestti 45 min ilmastoimattomassa aulassa. Paikalla noin sata ihmista. paatimme jonottaa looppuun kun olimme aloittaneetkin ja kun vihdoin paasimme itse asiaan totesimme etta n. 3min ajelu eri telkkariruutujen luokse EI kannattanut. Kyydista tuli turhautuneita aikuisia. Koko Gold coastista jaikin vahvasti mieleen amerikkalainen idylli jota tavoiteltiin monessa asiassa mutta joka kuitenkin jai jotenkin puolitiehen. Mika on aitoa Australialaista elamaa sen ehka tavoitamme talla matkallamme myohemmin. En haluaisi uskoa etta jenkkimeninki on muuallakinh yhta voimakasta.

Eilen sitten vietimme paivan kauppakeskuksessa ja loysimme pojille uudet uimalasit, mulle valttamattoman ja ehdottomasti tarpeellisen mekon, aurinkorasvaa, parit uimashortsit ja lihapullia. Illalla satoi luvatusti puolituntia ja aloitimmekin pakkaushommat ajoissa. Totesimme kylla etta laukkujen kanssa tekee tiukkaa kun kasimatkatavaraa ei voi eika tarvitse ottaa lyhyelle lennolle niin paljon kuin megalennoille. Ja raahaukseksi menikin varsinkin kun paatimme saastaa ja menna taksi-juna yhdistelmalla lentokentalle. Nyt kirjoittelen tata Brispanen kentalta ja odottelemme lennon lahtoa. Jatamme nyt kultarannikon taaksemme ja siirrymme parin tunnin lentomatkan paaahan pohjoiseen Cairnsiin. Luvassa on trooppisia tunnelmia, korkeita lampotiloja ja ennenkaikkea kosteutta. Kultarannikon saa oli meille oikein hyva. Aurinkoisia paivia oli puolet ja loput menivat turvallisen pilviverhon takaa paistatellen. Koko ajan kuitenkin juuri sopiva miellyttava ilma. Saa nahda miten kestamme ilmastonmuutoksen:)

Kaiken varalta olimme kaukaa viisaita ja pidamme rattaat nyt portille asti minimoidaksemme mahdollisuuden etta ne katoaisivat jalleen.

Oikein paljon kiitoksia viesteistanne. Niita on tosi kiva lukea ja odotellaan niita kovasti. Lomavasymysta ei viela ole ilmassa vaikka molemmat mina ja Leo olemmekin palanneet hetkeksi toihin oisin.. Ma nain unta etta mun piti tulla perjantaiksi toihin ja palata sitteen takas tanne... Etta ihan ei ole loma tehnyt tehtavaansa-viela:)

Pictures...

Tassa hieman kuvaakin taalta Gold Coastilta: Kuvien lisaaminen on aika hidasta puuhaa joten lisaa tulee myohemmin...

paremmalle rannalle?

Huomenta Suomi hyvin pyyhkii... Vaikka tanaan herasin huonojen younien jalkeen. En ole aamuisin parhaimmillani muutenkaan ja 4 tuntia ei todellakaan riita lomaäippätunnelmaan. joni sairastui yskään jo Suomessa pari viikkkoa ennen lähtöä ja tilanne ei ole täällä korjaantunut,päinvastoin. Viimeeyö meni dropatessa kaikkia lain sallimia rohtoja ja parin tunnin unet heltisi kaikille. seurataan vielä pari päivää ja sitten lääkäriin. no anyway päivä alkoi äidin itkupotkuraivareilla mutta tyynenmeren tuulet veivät tunnnelmasta pahimman terän. oltiin uudella rannalla bussimatkan päässä ja porukkaa oli ryysikseen asti. mielenkiintoista oli seurata hengenpelastajien koulutuspäivää rannalla ja kun se kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen täytyy hattua nostaa nuorille jotka viettävät päivänsä hikisissä kopeissa. Sinällään rantaelämä ei poikennut totutusta mutta oli mukava nähdä viikonloppuelämää paikallisten kesken. tälläkertaa rasvat olivat kohdillaan ja lisälin niitä taukoamatta. Silti onnistuin itse polttamaan käsivarret..nyt siis punoittaa korvat, otsa, vatsa, olkapäät jalkapöydät..pojat liikkuvat enemmän eikä redskins-syndrooma iskenyt. Pojat eivät tänään nukkuneet päikkäreitä ja se nostatti tunnelman kattoon uudestaan iltaa kohti. videot pelastavat paljon mutta koko aikaa en halua niitä ruudun ääressä istuttaa. Levottomaksi tekee sekin loppujenlopuksi. Kello on täällä nyt yheksän illalla, pojat on olleet tunnin untenmailla ja itse suunnittelemme huomista ohjelmaa. Ajateltiin lähteä yhteen pahimmista turistihoukutuksista, dreamworldiin joka on paikallinen Disneyland. tiistaiksi on luvassa sadetta (niinkuin lähes joka päivä vaan ei sada) ja ajateltiin silloin shoppailla jotain pientä ennen lähtöä pohjoiseen.

kenguruita ja Koaloita

Tänään oli se suuri päivä kun näimme ensimmäiset kengurumme ja koalamme. Kävimme nimittäin Cullumbran eläinpuistossa. Menimme ensin linja-autokyydillä n. 15 km etelään ja olimmekin perillä. Sisäänpäästyämme huomasimme alueen ympäri ajavan junan. Sen kyytiin hyppäsimmekin. Kun juna saapui "Kangaroo jungtionin" asemalle olimme myytyjä. Kenguruita joka puolella. Kaikkia sai silittää, syöttää ja helliä. Olivat hellyyttäviä. Yhdellä wallabilla oli pussissa aika "teini", koska jalat roikkuivat pussista ulos. EI meinannut irrottautuminen emon otteesta onnistua. Isommat kengurut olivat mahtavia kooltaan ja hyppytaidoiltaan. Joni ja Konstakin syöttivät niitä kädesta todella rohkeasti. Alue oli todella iso ja näimme mm. Tasmanian devilin, puukengurun, krokotiileja ja tietenkin maailman hellyyttävimmät otukset Koalat. Otatimme perhekuvan meistä Koalan kanssa. jopa Päivi uskalsi ottaa tuon haisevan hieman jännityksestä tärisevän pitkäkyntisen harmaan otuksen syliin. Iltapäivällä palasimme väsyneinä ja yli 34 asteen lämpötilan uuvuttamina kämppäämme. uimareissuhan oli pakko jälleen toteuttaa uima-altaille. Poikien uimataito lähenee kohisten. Molemmat uivat jo syvässä altaassa yli 4 metriä ja hyppivät reunalta alas. Konsta jopa pää (tai voidaan sanoa maha) edellä. Illalla käytiin Pinocchio-nimisessä Italialaisessa ravintolassa syömässä mahtavat risotot. Huomenna tarkoitus mennä taas rannalle aaltoihin.

Bris Pain

No niin taas koneen aarella. Tassa tietoyhteiskunnassa ei ole internetkahviloita kun muutamassa paikassa ja tama josta yleisimmin kirjoitelklaan on meidan hotellin kaupassa oleva kone. Kauppa on kuitenkin auki huonosti eika useinkaan ehdita paikanpaalle ajoissa. Toinen rajoittava tekija on armaat matkakumppanimme jotka jatksavat kerrallaan kymmenen minuutin oston ja sitten pitaakin jo jatkaa matkaam. Siksi tulee kirjoiteltua sahkosanomalauseita sen enempaa miettimatta ja asiat jaa usein keksen. MUTTA siis Brisbanessa kavimme torstaina vietettyamme ensin aamupaivaa altailla. Sinne oli reilun tunnin junamatka laheisesta Robinan pikkukaupungista. Ajoitus on aina tarkeaa ja ajattelimmekin etta pojat nukkuisivat paivaunet junassa ja talla kertaa niin tapahtuikin-vielapa vaivatta aamu-uintien jalkeen. Maisemat ei juurikaan muuttuneet matkan aikana mutta perilla meita odotti Australian kolmanneksi suurin kaupunki.pari miljoonaa asukasta, pilvenpiirtajia, puistoja, museoita, ihania ravintoloita ja tietty kauppoja joka lahtoon. Tulimme siis keskelle Brisbainia keskusrautatieasemalle josta lahdimme kavelemaan kohti vilkasta kavelykatua. Oli niin oaljon ihmisia etta sekaan ei meinannut mahtua. Soimme lounasta kiinalaistyylisesta katukahvilasta, jossa sai ladata parilla taalalla mielettomia sapuskoja. Sielta jatkoimme Brisbain-joen yli Southbankin maailmannayttelyalueelle joka on taynna puistikoita, museoita ja leikkipaikkoja. Asimo-robotin naytteluesitykset olivat taalla kiertueella mutta aikataulut eivat sopineet meidan aikatauluihin. Keskella aluetta oli myos tekoallas uimarantoineen, joka tosin oli remontissa niin kuin puoli kaupungin nahtavyyksista. Tama oli ainoa miinus kaupungissa. Taas paasimme joen yli hienoa kavelysiltaa ja tulimme takaisin kuhisevaan keskustaan. Kavimme pannukakuilla kuulemma kuuluisassa pannukakkukahvilassa. Pannukakut maistuivat lahinna sokerikakkupohjalta ja olivat muutenkin huikean terveellisia (15000 pistetta).

Kotimatka oli jannitysmomentti sinansa rankan paivan jalkeen mutta sopivasti evasta ja pikkupuuhaa pitivat pojat hyvin aisoissa. Mikaan reissuhan eikuitenkaan ilman pikku hassakkaa mene ja Joni ehti jo aiheuttaa junahalytyksen painamalla houkuttelevasti edessaan hohtavaa punaista nappia: push the button in case of emergency. Saatiin siina suora yhteys halytyskeskukseen ja todettiin etta nou hata, lapsi asialla...

Kotiin paastyamme lupasimme lapsille viela iltauinnitlamminvesialtaassa ja Joni intoutuikin sukeltelemaan niin etta lopulta heitti laatat allasalueelle. Onneksi ei veteen..

Eilen perjantaina vietimme aamupaivan rannalla. Eka paiva kun aurinko paistoi pilvettomalta taivaalta ja ongelmiahan siita tuli. Vaikka pojat oli suojattu = 30 kertoimella ja olivat surffipuvuissaan paasivat he palamaan kahden tunnin auringossaolon jalkeen..Hirvea morkkis rasvavastaavalla joka itsekin paloi kohtuullisesti. Taalla ihmiset eivat todellakaan palvo aurinkoa vaan katoavat rannoilta ja altailta aina puoliltapaivin usieksi tunneiksi. Taalla ei varata aurinkopaikkoja vaan varjopaikkoja. Aikuiset suojautuvat myos peittavilla vaaatteilla ja valttavat auringonottoa. Meita taidetaankin pitaa hieman erikoisina kun varta vasten altistamme itsemme sateilylle. mutta taytyy sanoa etta eilinen opetti tosi paljon naista vaaroista ihan konkreettisesti. Tanaan vietammekin paivan elainpuistossa palovammoja parannellen.

Pojat ovat lahes jo uimamaistereita siis vain lahes. Konsta sukeletelee lastenaltaassa ja ui pinnan alla enemman kuin pinnalla. Joni on hieman arempi, mutta sinnettelee perassa. Uskomme etta uimataito on olemassa ennen kuin saavumme suomeen.

Bayswatch

Herattiin aamulla ekan kerran aika normaaliaikaan, syotiin aamupala ja lahettiin rantsuun. Ilma oli tosi hot ja viilentava rantatuuli oli tarpeen. Asetuimme valvotulle rannalle ja tunnelma oli kuin baywatcissa. Tama jarjestely oli tarpeen silla pojat ovat tosi arvaamattomia ja vilkkaita liikkeissaan eivatka todellakaan ymmarra aaltojen voimaa. Kun aikuinen kaveli reiden syvyiseen veteen aalto loi silla kohdin parimetrisena, eli tarkkana pitaa olla koko ajan. Meidat yllatti trooppinen sadekuuro noin puolenpaivan aikaan ja vetta tuli esterista pari tuntia. Vietettiin siestaa ja lahettiin sitten kauppakeskukseen ostamaan vihdoinkin ne rattaat joita siis emme vielakaan ole saaneet. kaikki jotka ovat poikiemme kanssa kaupoissa liikkuneet tietavat etta ne ovat valttamattomat kaikkien meilenterveyden kannalta.Loydettiinkin sopivat ja elama alkoi nayttaa kirkaammalta. Ilta vietettiin viinilasillisen aarella ja nautittiin lampimasta illlasta.

\Tanaan torstaina itsenaisyyspaivanamme olimme paivaretkella Brisbanessa. Siita lisaa myohemmin.

Jonin ja Konstan blogiosuus

Joni:

Uitiin Australiassa ja mennaan rannalle ja sitten me syotiin telkkarissa ja saatiin jatskia.

Konsta:

Taalla on paljon uima-altaita. Ollaan lomakodissa ja leikitaan siella autoleikkia ja sitten puuhastellaan sellaista etta isi korjasi jonin auton. On paljon reunoja ja poreallas sellainen syva. Ja sellaista etta piirretaan aina ihmisia. Sitten on kivia ja suihkulahde. Sitten on kananmunia joilla me leikittiin. Ne oli niin pikkusia. Oli soposia tipuja. On hauskaa kun ollaan taalla kaupassa.

Ajelua....

ISO kiitos viesteistä jotka olemme saaneet tänne puol palloo. lisää saa lähettää... Emme kuitenkaan julkaise niitä blogissamme jottei päiväkirjaidea katoaisi. Tänään tiistaina heräsimme helteeseen. Olimme altailla jo aamusta sillä puoliltapäivin aurinko on todella polttava. Kaikki lapset uivat täällä uv-suojatussa pitkähihaisissa vaatteissa. Vaarat on tiedostettu hyvin ja jopa Leo kuorruttaa kroppansa suojakertoimella 30 mikä on jo pieni ihme. Tänään huomattiin että välimatkat ovat oikeasti isoja. Otimme taksin joka täällä on halpaa (10km 5e) mennäksemme lähimarkettiin etsimään rantakamaa, rattaita yms. Ja päädyimme istumaan taksissa 45min ja matkaa kertyi 40km. Ja kun lopulta pääsimme asiaan kaupat jo sulkivat ovensa.. Täällä jo klo 17.30 päivittäin. Illalla tutustuimme surfers paradisen iltaelämään ja totesimme hyvin nopeasti että onneksi emme puljaa siellä. pilvenpiirtäjiä, valoja, discopauhua, ryöstöhintaisia einesravintoloita yms. Kiva nähdä mutta se siitä. ollaan tosiaan tultu vanhoiksi...Poikien huumorintaju alkaa loppua kun joutuvat kävelemään pitkiäkin matkoja.. yritetään selvittää kuka maksaa uudet rattaat. Elo täällä muistuttaa amerikkalaista unelmaa. Katukuva on kuin Miamista ja kadunnimet samoin. Vasemmanpuoleinen liikenne on outoa vielä ja vaatii tosiaan valppautta etenkin katuja ylitettäessä.Autoilukulttuuri on sinänsä kohteliasta ja rentoa. Aletaan kohta iltatouhuihin ja levätään taas uuteen päivään. öitä!

Yet in Lag

Nyt ollaan reilu vuorokausi oltu "jalat maassa" ja ihan hyvalta tuntuu. Lento Melista tanne cold coastille oli koko reissun koettelevin patka. Ilma oli tuulinen ja kone tarisi ja pomppi pari tuntia. Takanamme kirkui pieni vauva ja edessa istui paikallinen adhdlapsi.. Omat kullannuppumme olivat varsin seesteisa heidan rinnallaan. Virgin Blue on halpalentoyhtio ja meininki oli edellisten lentojen viimeiseen hiottuun palveluun nahden erittain rentoa. Matkustamohenkilokunta oli niin letkeaa porukkaa etta turvallisuudentunnetta se ei liioin nostattanut. Onneksi emme nahneet lentajia..

Lomakohde oli hyvin pitkalle sita mita luvattiinkin. Huoneissa on tilaa ja kivat palvelut ihan lahietaisuudella. Rannalle on parisattaa metria ja kavimme siella iltakavelylla. Konsta mulahti rantaveteen pienen allon voimasta ja vasyitku tuli helposti. Pojat uivat jo eilen ekaa kertaa altaassa ja hinku sinne on kova jatkuvasti. Uimareissun jalkeen mentiin syomaan alueen ravintolaan ja ette voi kuvitella mita tapahtui.. Pojat soivat lasagnea ja ja Joni totesi etta kiva olla taalla Australiassa. Sen jalkeen noin minuutissa Konsta nukahti ruokapoytaan lusikka suussa ja saman minuutin aikana Joni simahti tuoliin. Naky oli monella tapaa epatodellinen. Vielapa kun Leo illalla nukahti kaljapullo kadessa voitaneen puhua kunnon jetlagista. (Vitsi kun en tieda miten taa sana kirjoitetaan )Kello oli paikallista aikaa n. 17.00. Mentiin klo 18.00 nukkumaan ja yolla yhelta herattiin pirteina koko porukka. Onneksi meliksilla saatiin uudestaan unen paasta kiinni ja kaikkien aikojen nukkumisennatyksen teki Konsta joka nukkui yhteensa 16 tuntia putkeen. Nyt ollaan oltu herreilla n. 8 tuntia ja taas vasyttaa mutta parempaan pain ollaan selvasti menossa.

Klo on 13.25 ja kirjoittelemme tata taalla kauppakeskuksessa joka on suurempi kuin elama. Kavelimme resortistamme tanne noin 2 kilometrin paasta. Rattaathan jaivat Franfurtiin lentoasemalle "by accident", lupasivat hotellille seuraavaksi paivaksi, mutta eipa ole nakynyt. Naista lupauksistahan on kokemuksia myos edellisilta reissuilta:) Pojat ovat kuitenkin aika kovia kavelijoita joten eihan tuo mikaan mahdoton katastrofi ole...viela. Pikkuhiljaa alkaa aikaerorasitus tuntumaan luonnolliselta olotilalta ja vaikka paa onkin alaspain taallapuolella maailmaa niin veri ei nouse paahan vaan jostain muusta syysta maailma "huojuu".

Loppusuoralla

Frankfurt jai taakse ja alkoi matkan kriittisin lento-12 h Singaporeen. Kaikki meni kuitenkin kuin elokuvissa, pojat nukahtivat ennen koneen nousua joka viivastyi kun eras perhe jouduttiin postamaan koneesta (siis ei meita).Saatiin kaikki nukuttua vaihtelevasti, pojat 8h mina ja Leo jotain 5h patkittain. Singaporessa odoteltiin koneen lahtoa pari tuntia ja tallakin lennolla kaikki sujui erittain ok. Pieni koominen tilanne kavi kun Joni oli unessa nukkuen kaytavanviereisella penkilla ja eras lentoyhtian hitaaseen palveluun kyllastynyt rouva paatti leikkia brikkaria ja kantoi kokio rivillsen tarjottimia jatteineen kohti varikkoa silla seurauksella ettakoneen juuri heilahtaessa koko pino jatteita kaatui nukkuvan Jonin paalle. Lapsi ei ollut moksiskaan vaan kuuli tapahtumasta vasta jalkeenpain. Naa Barbiateriat alkaa tosiaan tulla korvista ulos. Nyt 2vuorokautta matkaa taittaneena ei enaa jaksa yllattaa mita kivaa foliopaketti sisaltaa. Nyt ollaan Melissa ja odotellaan vikaa lentoa joka pitais lahtea aikataulussa eli n. tunnin paasta. Pienia jetlackin oireita on havaittavissa, tatakin kirjoittaessa maailma tuntuu keinuvan kivasti. Fiilikset on korkealla kun kaikki on sujunut erittain hyvin. kiitokset kaikille mukanaelosta! pidetaan yhteytta!